Joka toinen päivä yksi ikääntynyt tekee itsemurhan.  Hesarin otsikko tänään. (Iso ikäluokka harvenee - vähemmän eläkkeitä maksettavana...., mietin minä) Kollega, pian viisikymppinen, oli alkanut eläkesäästäjäksi. Mietiskeli, onko se turhaa sen ikäisenä....  Itse aloitin 55-vuotiaana eläkesäästäjäksi, kun tajusin, ettei tuntiopettajan hommista paljon eläkettä kerry. Ja ajattelin elää vielä eläkkeelle päästyänikin.

Yksinäisyys, masennus johtavat useimmiten tähän epätoivoiseen tekoon.

Mies on masennuspotilas, nyt jo paremmassa kunnossa. Kun sairaus oli pahimmoillaan, olin sairastua minäkin, kävin mielenterveystoimistossa keskustelemassa ja pääsin siitä sillä kertaa. Marraskuussa, kun on pimeää ja ankeaa, ei aina ole kovin hyvät fiilingit. Tämä marraskuu alkaa lämpimillä säillä ja se tuntuu hyvältä.  

Äiti, nyt jo kuollut, halusi elää yksin. Me lapset pyysimme häntä usein muuttamaan luoksemme, mutta hän piti kiinni omasta itsenäisyydestään eikä tullut tänne toiselle puolelle Suomea.

Minä en ole koskaan saanut elää yksin. Tässä ajassa ja tuollaisten otsikkojen äärellä, tuntuu kummalliselta, että haaveilen ajasta, jolloin saan olla yksin. Viime kesänä olin mökillä kolme viikkoa yksin. Se oli minulle erittäin tärkeä aika, jolloin sain koota itseni aivan liian tapahtumarikkaan kevään ja alkukesän jälkeen.

Tämän ikäisenä sitä kaipaa jo omaa rauhaa.....