PÄIVÄNKAKKAROITA JA ENNUSTUKSIA

Pompimme serkun kanssa niityllä ruudukkaissa pikkuhihaisissa kesämekoissa ja valkoisissa esiliinoissa. Paljain jaloin. Odotimme lehmän iltapäivälypsyä. Äiti oli luvannut, että saamme hätistellä kärpäsiä koivun oksilla lehmän ympäriltä. Pyrähtelimme kukkarykelmältä toiselle. Poimimme kissankelloja ja päivänkakkaroita käsivarren aluksen täyteen. Alempaa niityltä kuului lehmänkellon kilkahtelu ja silloin tällöin lempeä muuaus. Lehmien takana kimalteli järvi ja yllämme kaartui sininen taivas. Kukalta toiselle pörräili ampiaisia. Leppäkerttu istahti taskun reunalle. Laitoin etusormen leppäkertun eteen. Nostin sormeni. "Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen, siellä on sun isäs äitis, keittää sulle puuroo" Se nousi siivilleen ja lensi kotiin. Näin, että punaisten siipien alapuolella oli toiset, mustat.

Pyöräilimme tyttöjengin kanssa entiseen tiilitehtaaseen ja toivoimme olevamme kahdeksantoista. Kun syksyinen ilta hämärtyi, sytytimme kynttilät. Teimme paperille ympyrään kaikki kirjaimet ja numerot. Istuimme lattialla, asetimme etusormet juomalasille ja vannoimme uskovamme. "Jos yksikin epäilee, lasi ei liiku". Henki kuljetti lasia kirjaimelta toiselle ja jokainen vuorollaan sai vastauksen. Tärkein kysymys oli, kenen kanssa menee naimisiin ja montako lasta saa. Myöhemmin alkoi ukkosenilma ja kiljuimme, kun salama väläytti tulilieskan sähköpistokkeesta sisään. Seuraavana aamuna menimme saappaat jalassa metsään ja otimme taiteellisia valokuvia toisistamme.