Luokkakokouksessa tapasin vanhan koulukaverin, jonka kanssa koulussa minulla ei ollut mitään tekemistä.  Hän oli kouluaikaan mitä vähimmässä määrin kiinnostava, liian kiltti, pinko ja väritön sekä mauton. Ei hänkään minua muistanut. 

Nyt hänestä oli tullut herrasmies, hän pukeutui moitteettomasti ja huomioi hyvin toiset ihmiset, oli hyvin avulias ja mukavakin. Ajauduin myöhemmin hänen kanssaan läheisempiin suhteisiin, kun tapasin hänet kesälomalla. Kävimme tansseissa, konserteissa, ajelimme autolla ja vietimme aikaa hänen kauniissa kodissaan. Mainittakoon, että kyseinen herra oli poikamies. Hän oli hyvin huomaavainen, mutta oudon narsistinen. Hän rakasti omaa kehoaan, aina pullisteli ja näytteli sitä. Hän istui jatkuvasti rivitaloasuntonsa takapihalla ruskettamassa itseään ja minun täytyi kehua hänen rusketustaan. Hän näytteli vaatekaappinsa sisältöä, kuinka kauniita vaatteita hänellä on. Hän toi vanhoja valokuvia nähtäväkseni, että huomaisin kuinka hyvin hän on säilynyt. Kieltämättä hän piti hyvää huolta itsestään, mutta itsensä ihailu tuntui hyvin oudolta. Hän kertoi, kuinka hänellä oli ollut aina nuoria rakastajattaria eikä koskaan niin vanhaa kuin minä - siis saman ikäistä kuin hän. Hän oli kuulemma aivan loistava rakastajakin, ei ollut kukaan valittanut jälkeenpäin. Mietin, että monenneksikohan minä selviytyisin hänen kategoriassaan. Olimme kai vähän pihkassakin. Sitten eräänä iltana hän taputti minua pyllylle ja sanoi: läskiperse.

Yritin ohittaa tämän sanan, koska en kokenut itseäni enkä persettäni mitenkään läskiseksi. Mutta sana viilsi hyvin syvältä. Se oli rumin sana, mitä minusta koskaan oli sanottu. Hän yritti parannella asiaa sanomalla, että se on hänen hellittelysanansa. Yritin vielä pitää yhteyttä häneen, mutta tunteeni viilenivät hyvin nopeasti ja lopulta en enää käynyt hänen luonaan.

Seuraavassa luokkakokouksessa hän yritti kai paikata tilannetta sanomalla, että sinullahan on pylly kuin Britney Spearsilla - se oli pieni hyvitys aikaisemmasta, mutta en lähtenyt hänen matkaansa. Hän sai mennä yksinäiseen kotiinsa yksin.

Sitä seuraavassa luokkakokouksessa olimme vain hyviä kavereita kuten muutkin siellä ja meillä kaikilla oli hauskaa. Kun sitten katselimme myöhemmin kesällä tästä kokouksesta otettuja valokuvia Eevan luona, tämä sivistynyt mies katsoi minusta otettua sinänsä ihan nättiä kuvaa ja laukaisi: "Sinun pitäisi kyllä mennä kuntosalille, on niin kauheat allit!" Jestas, että se kirpaisi. Sanoin: "Miksi sinä tuollaista sanot, olisit katsonut vaikka minun hoikkia ja siroja nilkkojani!"