Ovikello soi. Taitaa olla joku samasta talosta, koska ovisummeri ei soinut, ajattelen ja hiippailen ovelle. Kurkistan ovisilmästä ja näen tutun lattiaharjan.

Alakerran nainen on kuin juhliin lähdössä, huuletkin punattu. Hän katsoo minua ylhäältä alas, hymähtää. Vedän aamutakkia tiukemmalle ja heilautan hiuksiani.

Nainen heiluttaa paperia edessäni:"Olin aamukahvilla parvekkeella ja tämä putosi silmieni edestä. Järjestyssäännöissä sanotaan, ettei parvekkeelta saa heittää mitään eikä siellä saa puistella mattoja, vuodevaatteita eikä lattiaharjoja."

Otan harjan ja kurkistelen, ettei vain hämähäkki ole piiloutunut sen sisään. " Kiitos." Paukautan oven kiinni ja katson ovisilmästä. Hän menee rappusia alas ovelleni vilkuillen.

Lysähdän sohvalle ja kallistan pään sohvan selkänojalle. Ikkuna on tahmeana kärpästen jalanjäljistä, mutta kärpäset ovat pois. Hukkuivatkohan ne.  Iltapäivällä avaan viemärin ja korjaan raadot pois. Muistan, että kahvin juonti on kesken.

Lehden etusivulla miehen pää kohoaa maan alta. Hänellä on kädessään klarinetti. Mies on sen näköinen kuin olisi elänyt koko ikänsä ilman päivänvaloa.  "Unelma toteutuu. Viljami Ovaskaista viemärin kannet ovat kiehtoneet lapsuudesta asti. Eilen hänen klarinettinsa ääni kiiri helsinkiläisten korviin keskellä Esplanadin puistoa sijaitsevasta viemärikaivosta." "Viemäri on hieno paikka, mutta siellä on vähän happea," Ovaskainen kommentoi tempaustaan.

Kotimaan sivulla kerrotaan kaikenlaisista kauheista tapahtumista. "Nainen on raiskattu omassa kodissaan. Kukkakaupan lähetiksi naamioitunut mies tunkeutui kerrostaloasuntoon ja kävi naisen kimppuun. Naisen oma mies, joka on invalidi, istui pyörätuolissa eikä voinut muuta tehdä kuin katsoa vierestä." "Mies varmaan masturboi pyörätuolissa", ajattelen.

Meille laitettiin ovisummerit, kun hallituksen puheenjohtajaksi valittiin nainen.