On tullut vietettyä vallan kultturelli joulu. Tästä kaikesta ihanuudesta on kiittäminen Ylen Teema -kanavaa, jonka elokuvatarjonta on ollut häikäisevä. Casabalanca on vielä edessä, mutta nuo muut olen istunut paikoillani ja nauttinut vanhojen elokuvien tunnelmasta.

Ylpeys ja ennakkoluulo on välttämättä nähtävä peräperää kaikki osat. Kun niitä katsoo viikon välein, tunnelmat ovat väljähtyneet eikä välttämättä muista mitä edellisellä viikolla tapahtui. Hienoa säätyläiselämän ajankuvausta Jane Austenin ajalta 1800-luvulta, kun elämän täyttivät siveästi eläminen, korulauseet, juoruilu, tanssiaiset, naimakaupat, salaiset silmäilyt ja kohtaamiset. Tunteet ja intohimot leiskuvat. Mikä huoli äidillä onkaan tyttärien hyvistä naimakaupoista, varsinkin kun on tyttäriä niin monta. Isä on tässä hyvä tyyppi, joka saa jopa käkättävän ja aina äänessä olevan äidin hiljaiseksi.

Tänään istuin katsomassa Frank Capran elokuvia, joita tuli kolme peräkkäin:

Tapahtuipa eräänä yönä

Mr. Deeds tulee kaupunkiin

Mr. Smith lähtee Washingtoniin

Kaikissa näissä oli yhteiskunnallinen sanoma. Ne olivat myös hienoja ajankuvia 30-luvun elämästä, kun kuljettiin junilla ja linja-autoilla. Henkilöautot olivat kantti x kantti autoja. Silloin kun haluttiin nopeasti viestittää asioista, käytettiin sähkösanomaa. Viimeisimmässä filmissä soitettiin paljon puhelimella.

Ensimmäinen filmeistä oli kevyin, mutta oli siinäkin muuta sanomaa kuin vain kevyt rakkaustarina. Rikas isä määräsi tyttären elämästä ja tämä pyristeli pois isän määräysvallan alta. Kuinka tytär, jota isä oli pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, oli avuton elämän tositilanteiden edessä. Claudette Colbert oli aivan ihana tässä elokuvassa.

Mr. Deeds. Maalaismies perii 20 miljoonaa ja mitä siitä seuraa. Rahan kärkkyjiä, viekastelijoita ja hännystelijöitä riittää. Miehellä on kuitenkin maalaisjärkeä, jonka avulla hän selviää juonittelijoista ja käyttää rahat niinkuin haluaa: köyhimmän maalaisväestön elämän kohentamiseen.

Eniten yhteiskunnallista sanomaa oli viimeisessä, jossa Mr. Jefferson Smith pääsee senaattiin. Tätä partiojohtajaa pidetään yksinkertaisena ja helposti höynäytettävänä. Uskotaan, ettei hän ymmärrä politiikasta yhtään mitään - ehkäpä ei aluksi ymmärräkään. Hän pitää senaatissa hämmästyttävän kaksi vuorokautta kestävän puheenvuoron ja saa lopulta pääjuonittelijan sekoamaan. Tässä elokuvassa tuodaan esille, kuinka raha pyörittää kaikkea. Yhdellä rikkaalla teollisuusmiehellä on valta ja lonkerot joka paikkaan, niin lehdistöön kuin senaattiinkin. Elokuvassa tuodaan usein esille sana vapaus. Onko lehdistöllä sananvapaus, onko ihmisellä mielipiteen vapaus.

Hyvää Tapanin iltaa!