Unettomuus on stressin oire. Onko minulla siis joulustressi? Yöllä en saanut unta, kuului poikakin valvovan. Puoli kolme keitin teetä ja söin pari Hannatädin leipää, jotka eilen leivoin. Siinä juodessani lueskelin sunnuntain Hesaria.

Pian sänkyyn mentyäni näin komean vieraan miehen - niin kohteliaan ja minua ja lasta huomioivan, ettei oikeassa elämässä sellaista ole kohdalleni sattunut. Olimme vanhassa hirsitalossa, seinällä oli vanha ryijy ja sängyn pääty oli sitä seinää päin, missä oli ryijy. Siellä oli myös minun poikani, ensin pienenä, sitten isompana. Olimme käymässä nukkumaan vieretysten, lapsi jalkopäähän. Oli hyvä olla. Sitten alkoikin puhelin piipata ja idylli päättyi.

Pojalla on tällä viikolla aamuvuoro, herään häntä herättämään klo 4.30. Poika oli ehkä puoli tuntia - tunnin nukahtanut. On pojallakin puhelin herättämässä, mutta varmistan joka aamu, että hän herää varmasti. Välillä se käy helpommin, välillä hän painaa päänsä tyynyyn, kun lähden pois enkä uskalla käydä nukkumaan, koska haluan, että hän lähtee töihin.

Kömmin takaisin sänkyyn, kun olin nähnyt, että hän nousi ja yritin loihtia takaisin hirsitalon tunnelmaa. Melkein onnistuin, kun ulko-ovi kolahti ja havahduin uudelleen. Hirsitalo hävisi ja päässä alkoi pyöriä kaikenlaisia ajatuksia, ennen kaikkea tekemättömistä asioista. Niinpä nousin klo 5.30,  keitin kahvit, luin lehdet ja nyt on taas tunti kulunut.

Taitaa tämä näyttö hajota... valkoista ei enää tule säätämälläkään, vaan valkoinen on vaaleanpunaista - ihan nättiä sinänsä. Pitäisi keksiä mitä teen virustorjunnalle, joka lakkaa olemasta voimassa. Sekin pitäisi keksiä tällä viikolla, kun lähden sitten matkalle pojan kanssa ja matkan jälkeen virustorjuntaa ei enää ole. Onko hyviä ehdotuksia?