Parantolan sikalassa kasvatettiin joulukinkut.
Pikkuisia possuja pääsin välillä katsomaan, niillä oli soma kippurahäntä ja ne olivat vaaleanpunaisia. Hirveän
iso emakko röhnötti pahnoilla roikkuvine mahoineen ja tisseineen. Muistan alumiiniämpärit, joissa oli perunankuoria ja leivänpaloja jossain liemessä. Vesiletkun, jolla  sikalanhoitaja huuhtoi lattioita.  Rautaisten aitojen raon, johon pistin käden ja yritin rapsuttaa possuja tai antaa jotain. Uoman, johon sikojen pissa valui. Sikala oli valkoiseksi kalkittu (tai maalattu). 
Meidän isä salvoi porsaat. Muistan, kuinka seisoin ulkona ja kuulin kimakat huudot sikalasta.

Isot siat kuopivat maata sikalan takana olevassa karsinassa. Hajua oli sikalassa ja varsinkin sen takana, mutta siitä minulla ei ole mitään epämiellyttävää mielikuvaa, vaikka joskus myöhemmin jossain muussa sikalassa olen hajulle nenääni nyrpistänyt.

Samassa rakennuksessa oli hevosen talli ja kärryvarasto. En ollut ollenkaan kiinnostunut hevosesta, vaan pikkuisista possuista. Hevonen teki töitä parantolassa ennen traktoreita.

Kerran sairaalan hevonen putosi jäihin. Näin sen talon autotallissa katosta roikkumassa raajat levällään, se oli nyljetty ja aika hurjan näköinen hevoseksi. Katossa oli roikkalamppu hevosen vieressä, sellainen missä on metallikehikko ympärillä. Meidän isällä oli kumiesiliina ja isot rukkaset kädessä.