Kouluun oli kaksi tietä: tavallinen hiekkamaantie, jonka reunassa ei ollut pyörätietä. Toinen oli oikotie, joka kulki junaradan yli. Oikotielläkin oli mahdollista valita kaksi reittiä: turvallinen ylikäytävä sekä toinen kaikista lyhyin reitti suoraan radan yli. Lapsia oli kielletty tuhat miljoonaa kertaa menemästä lyhyintä reittiä, siitä puhuttiin koulussa ja kotona.  Pyörä piti nostaa ainakin kolmen, ellei neljänkin raideparin yli. Silti vain jokunen valitsi turvallisen reitin.

Taas eräänä aamuna menimme porukalla kouluun radan yli. Vasemmalta näkyi tulevan juna, mutta arvelimme ennättävämme yli, koska se oli vielä kaukana. Olin porukan viimeisenä. Pyöräni jäikin kiinni viimeiseen raiteeseen, juuri siihen mitä pitkin juna tuli. Yritin kiskoa ja nostaa pyörää. Juna lähestyi ja veturinkuljettaja huudatti pilliä. Joku huusi: jätä pyörä siihen. Siitähän tulisi selkäsauna. Musta veturi puuskutti ihan lähellä ja pilli huusi hulluna, kun Masa repäisi pyörän raiteen yli ja minä hyppäsin. Pyörä ja minä kaaduimme lepikkoon. Samassa juna kolisi ohi. Vannotin toisia, että tästä ei sitten puhuta. Pelkäsin kuollakseni, jos isi saisi tietää.

Tapauksesta syntyi koulussa melkoinen kohina. Opettajakin tiesi.
Hän soitti tietysti isille ja minä sain kameran remmistä. Äiti sentäs siunaili henkiin jäämistä.

Toinen tapaus:
Meillä oli mieheni kanssa vanha Audi. Erään talven ensimmäisillä liukkailla luistelin auton kanssa ympäri, betoniporsaaseen ja puuhun. Oli absurdi tunne, kun tuulilasi ropisi syliin, repsikan puoleinen kylki painui sisään ja radio jatkoi soittoaan. Hattuni lensi takapenkille. Sain kai jonkinasteisen shokin.
Auto meni lunastuskuntoon ja minä sain niskatuen.
Kotona sain haukut, kun olin romuttanut auton. Aina sopivassa tilanteessa mies muisti mainita, miten olin romuttanut käyttökelpoisen auton enkä ollut painanut oikein jarruja ja kytkintä. Hän ei muistanut koskaan mainita, oliko hän iloinen siitä, että jäin henkiin.  Nimittäin parin viikon kuluttua oli lehdessä kirjoitus aivan vastaavasta tilanteesta, jossa kuljettaja oli kuollut.