Kaupunginosamme ilmaisjakelulehden yleisöosastossa on säännöllisesti kevään koittaessa lähimmäisten kirjoituksia siitä, kuinka laitapuolen kulkijat häiritsevät elämää. Kirjoittajat väittävät, että nämä juopot käyttäytyvät uhkaavasti ja huutelevat solvauksia ohikulkijoille. Oikeasti porukat ovat aika hiljaista joukkoa ja itsekseen istuskelevat penkeillä tissuttelemassa. Kyllä he minuakin ovat jossain vaiheessa närästäneet, kun rumentavat ympäristöä, mutta tarkemmin ajateltuani, he eivät oikeastaan ole häirinneet muuta kuin silmiäni.

Eilen olisi pitänyt olla kamera mukana, mutta kun ei ollut. Vein kirjettä postiin. Ensin huomasin tavaroita ja kaatuneen pyörän kävelykadulla. Hyppäsin pyöräni selästä ja katsoin tarkemmin. Yksi laitapuolen kulkija oli pudonnut penkiltä ja makasi liikkumattomana poski katua vasten, hänen ympärillään oli epämääräistä roinaa, lehtiä ja jotain muuta. On vaikea sanoa, oliko mies kännissä vai kuollut enkä mennyt sitä tarkastamaan. Tästä kaverista viiden metrin päässä oli pyörä kumossa ja sen vieressä mies mönkimässä ylös. Mönkimässä tosiaan, mutta ei tahtonut saada jalkoja alleen.

Postin viereisen kapakan ovi oli auki.