Loppiaisen jälkeen minullakin alkavat työt, kahden kuukauden lomailun jälkeen. Työmotivaatio on ollut aivan nollassa, en ole tehnyt yhtään mitään työni eteen, en edes kuunnellut musiikkia. Itse asiassa työhön meno on jopa ahdistanut. Olen suuresti tätä ihmetellyt, koska pidän työstäni itämaisen tanssin opettajana tosi paljon. Se on aivan unelmatyö, näin olen ainakin ajatellut.

Ja nyt totaalinen stoppi! Stoppi on kaikkeen tanssiin liittyvään. En halua edes katsoa tanssia. Ja tanssi on ollut minulle puoli elämää, joskus enemmänkin.

Aloin käydä yleisissä tansseissa norkoilemassa jo hyvin nuorena, ehkä 13-14-vuotiaana. Menin salaa, tanssihan oli syntiä. Eikä sitä saanut tehdä ennen rippikoulua ainakaan.

Koulussa tanssittiin piirileikkejä. Muistan, kun koulun raikkareissa mentiin piirileikkiä vanhan koulun alakerran salissa ja käytävällä ja miten onnellinen olin, kun se yksi poika meni minun kanssa käsi kädessä. Minulla oli lakeerikengät ja äidin ompelema mekko, jossa oli rusetti selkäpuolella.

Kotihipoissa opettelimme nojailemaan The Plattersien Twilight Timen tai Glenn Millerin soidessa. Rautatehtaan työnjohtajakerholla luokkamme piti pikkujoulut. Nojailimme Timon kanssa toisiimme punertavansävyisessä hämärässä valossa. Kukaan muu ei tanssinut. Timon isoveli oli valvojana hipoissa, silloin piti olla valvojat koululaisten juhlissa. Noissa pikkujouluissa sain Timolta pienen pikkujoulukortin. Ne olivat somia kortteja, jotain 5 x 8 cm. Muutama kesä sitten löysin Timon kortin tomun seasta, kun siskon kanssa purimme leikkimökin.

Töllille menin norkoilemaan 13-14-vuotiaana. Se oli kyllä aika jännittävää, sielläkin oli hämärää. Oli orkesteri ja aikuiset tanssivat. Seisoskelin vain oven suussa katsomassa. Mutta tanssi veti puoleensa. Lavalla alettiin käydä seuraavana kesänä. Reissut olivat tietysti salaisia, kerrottiin, että mennään naapurin tytölle ja se naapurin tyttö sanoi samoin kotonaan. Joskushan se sitten paljastui, mitä tehtiin.

Isä ei sanonut mitään - en muista, antoiko selkään. Luvattomista ja tuhmista teoista tuli aina selkään. Äiti oli tosi loukkaantunut. Äidin sanat ovat jääneet mieleeni: "Mitä sinä sitten teet, kun tulee tanssin aika"

Nyt tätä tanssin aikaa on riittänyt vuosikymmeniä. Mutta tuliko nyt totaalinen stoppi vai saanko itseni vielä viritettyä tanssijan taajuudelle....??? Loppiaisen jälkeinen aika näyttää.