Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa muisteluita. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta viime aikoina niitä ei ole mieleen juolahtanut. Ehkä on liian kiireistä ja stressaavaa tämä kesän alku enkä ole keskittynyt aiheeseen. Tänään kuitenkin jatkan muisteluita, olenhan eilen kutsunut lapsuuden ystävät Saimaan rannalle saunomaan heinäkuussa.

Viime kesänä tapasimme ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen..... ja se oli ihanaa.

Mehän olemme suljetusta yhteisöstä; tuberkuloosiparantolasta. Vanhempamme olivat parantolassa töissä. Asuimme sairaalan alueella, liinavaatteet ja ruoat saatiin sairaalasta. Koko elämämme oli siellä. Viime vuonna kokoamassani nimilistassa on 40 osoitetta, joten ikäryhmäni lapsia oli paljon.