Eilen oli pitkään aikaan ensimmäinen päivä, jolloin tunsin oloni ihan normaaliksi. Maanantai meni vielä näytöksen jälkeisissä adrenaliineissa. Eilen olin vielä niin väsynyt, etten jaksanut ottamiani toistasataa valokuvaa käsitellä. Niihin paneudun tänään ja teen kotisivulleni kansion näytösvalokuvista.

Tänään aamukahvin jälkeen menin takaisin sänkyyn ja luin loppusivut lukutehtäväkirjasta "Rouva Fortunan tytär". Se oli kaiken kaikkiaan melkoinen lukukokemus. Tapahtumia, ihmisiä, ajankuvausta, rikasta kieltä, aika huikaisevaa tulitusta. Aluksi lukeminen vähän "tökki", mutta sitten kun kirja imaisi mukaansa, ahmin sen joka iltaisena iltalukemisena. Kirjan lopussa ei tapahdu ratkaisua, vaan ratkaisu on jo jossain siellä tekstin sisällä. Jotenkin sitä odottaa, että kirjan lopussa kaikki selviää ja tarinalle tulee loppu, mutta ei tässä kirjassa. Rakenne oli silläkin tavalla erikoinen. Kirjan on kirjoittanut Isabel Allende, jota minä joskus luulin presidentti Allenden tyttäreksi, mutta ihan eri henkilö hän on. Hänen kirjansa "Henkien talo" tuli  hiljattain elokuvana televisiossa.

Aurinko paistaa, on oikein keväistä. Pyöräilen tänään kirjastoon hakemaan varaamani "Leijapojan". Siitä tehdystä elokuvasta on nyt kohistu aika paljon, eilen esim. FST5:stä tuli siitä.