Mihin tämä päivä on oikein mennyt. En ole vieläkään saanut aikaiseksi juttua sunnuntain kirjoitus- ja lukupiiriin. Pitäisi varmaan kohta alkaa jotain kirjoittaa, ajatukset työskentelevät kuitenkin siihen suuntaan.

Kirjan olen kohta lukenut. Teurastamo5, se on häkellyttävä teos. Siinä toteutuu hienosti assosiaatio, josta Olli Jalonen on tehnyt väitöskirjansa. Väitöstilaisuus on ensi lauantaina 10.6. klo 12 Tampereen yliopistossa. Kirjailijan tärkein työväline ei ole inspiraatio, vaan assosiaatio.... mielenkiintoista.

Aamutoimien jälkeen lähdimme tyttären ja lapsensa kanssa Lidliin. Sieltä saa halvan ruokakassin, vaikka viime tietojen mukaan Suomen Lidl on 30 % kalliimpi kuin muissa Euroopan maissa. Painavien kassien kanssa tulimme kotiin.

Parisen tuntia ehdin pyyhkiä pölyjä, kun poika tuli sanomaan, että on nälkä. Ruoan laittoon siitä sitten. En pistä yhtään pahakseni, vaikka vain 1-2 tuntia päivässä ennättäisin siivota. Eipähän tule siivous-stressiä: käyn pikkuhiljaa tätä huushollia läpi. Pölyjen pyyhintäkään ei ole niin yksinkertainen juttu, miltä se kuulostaa, koska kaikki tavarat periaatteessa joutuu järjestämään samalla. Heittämään tarpeettomat pois ja etsimään joillekin asiallisempia paikkoja.

Ruokaa olisi ollut kiva laittaa, mutta perunat olivatkin loppuneet. Pyöräilin lähikauppaan ja ostin perunoita, koska halusin tehdä liha-perunamuussilaatikkoa. Muussia jäi niin paljon, että tein itselleni suppilovahverokastikkeen sen kera, kyytipoikana omatekoiset suolakurkut. Nami-nami, että oli hyvää. Valitettavasti meillä ei ole muita sienien ystäviä. Paistettu ruokakin on nyt valmista. Äiti sanoi aina:"Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa". Ja tottahan se onkin: keitetyistä ruoista tulee uunissa vielä parempia.

Lähden vielä tanssiharjoituksiin. Sinne onkin nyt alettava touhuta itseään... joten heippa vaan.