Eilen vietettiin Kansainvälistä Itämaisen tanssin päivää. Päivä on saanut alkunsa Saksassa kolme vuotta sitten ja sitä vietetään toukokuun toisena lauantaina. Jo viime vuonna yhdistyksemme järjesti kulkueen ja esityksiä kauppakeskuksessa. Tänä vuonna olimme mukana isommalla tapahtumalla, ensin oli kulkue ja esitykset lähiössä senjälkeen siirryttiin autoilla ja busseilla kaupungin keskustaan, jossa esiinnyttiin kolmessa paikassa ja paikkojen välillä kuljettiin kulkueena rumpuja, tamburiineja ja zillejä soitellen ja tanssien.

Itämaisen tanssin päivää edeltävinä päivinä aurinko oli hellinnyt aamusta iltaan. Jo torstaina sääennustukset kertoivat, että sadetta ja kylmää on tulossa. Lauantaina sää oli ennustusten mukainen: kylmä, tuulinen, sadekuuroinen. Kulkueiden aikana emme juurikaan kastuneet, kylmää oli ja tuulta. Ulkoilmalavan esityksiä tuli seuraamaan vain kourallinen ihmisiä, kylmyys ja vihmova sade ei houkutellut märille penkeille istumaan. Ohjelmat vietiin kuitenkin läpi suunnitellun mukaisesti. Kauppakeskuksissa oli paljon katsojia.

Oli oikein hauskaa olla mukana tämän vuoden tapahtumissa...!

Suoraan päivähappeningeistä menin toisen yhdistyksen juhlanäytökseen lehtemme toimittajana. Sinne kävellessä satoi jo kunnolla, onneksi päälläni oli sadetakki. En millään meinannut löytää sitä juhlapaikkaa, kävin monella ovella ja sitten päätin, että jos seuraava ovi ei aukea, niin lähden kotiin. Se ovi aukeni..

Onneksi sain näytöksen jälkeen kyydin kotiin, olin nimittäin aika väsynyt siinä vaiheessa. Koko päivä itämaiselle tanssille! Ei hassumpaa. Viikkoa aikaisemmin oli oma näytös ja siinäkin meni koko päivä. Minusta, Duracell-pupusta, tuntuu ihmeelliseltä, että tällaiset koko päivän sessiot ovat alkaneet käydä voimille. Isoin tekijä saattaa kyllä olla se, että en "muista" syödä enkä juoda päivän aikana. Energiat kerta kaikkiaan loppuu.