Sepä oli hyvä, että tuo ruokaohjeasia tuli esille. Muistin, mitä olin itselleni luvannut. Kesäkuiseen kirjoittajatapaamiseen pitäisi kirjoittaa ruokaan tai syömiseen liittyvä juttu. Olen miettinyt ensimmäistä ruokaan liittyvää muistoani. Se on hyvin varhaiselta ajalta, sieltä, kun vielä asuimme yhteisasunnossa enon ja täti T:n kanssa.

Huoneisto, jossa asuin äitini ja isäni kanssa, ei ollut suuren suuri. Sehän oli parantolan kivijalassa. Huoneistossa oli kaksi ovea ulkomaailmaan. Toisesta ovesta tultiin sisälle ulkoa ja toisen oven takana oli parantolan melko pimeä käytävä, jonka varrella oli tupakkahuone, askarteluhuone, varasto ja liinavaatevarasto. Siitä ovesta pääsi sairaalaan sisälle, hisseille ja kerroksiin. Tätä sisäovea en saanut ilman lupaa avata ja se taisi olla yleensä lukossa. Lapsiahan yritettiin varjella saamasta tuberkuloosia.

Asuntoomme kuului myös sivuhuone, johon mentiin tuulikaapista suoraan tai eihän sitä silloin tuulikaapiksi sanottu, pikkueteinen se oli. Sivuhuone ei ollut varusteltu. Ja niinpä siinä asuvat henkilöt kävivät meillä vessassa ja hampaan pesulla. Keittiötä käytettiin ilmeisesti myös yhteisesti, koska muistan seuraavan tapauksen ajalta, jolloin enoni ja täti T asuivat siinä huoneessa.

Vein tiskipöydän luokse tyhjentämääni lautasta. Täti T oli tiskaamassa siinä. Sanoin: "Kaikki män eikä piisantkaa" tai sitten sanoin "Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.". Sille mitä sanoin joka tapauksessa naurettiin - nauru minulle on jäänyt mieleen.

Kai tuollaiset pikkuvanhat ilmaukset ovat hauskoja 2-4 vuotiaan tättähäärän suusta.