Silloin kun vuonna 1999 kuollut äitini vielä eli, hän oli usein pääsiäisen maissa meillä. Äiti kun oli suurimman osan elämäänsä toiminut siivoojana, niin hän hoiti sitä tointaan myös meillä. Se olikin työssäkäyville lasten vanhemmille oikein mukavuus. Hän raivasi meidän parvekkeen, johon talven mittaan oli kertynyt yhtä ja toista tavaraa ja valmisti sen oleilua varten. Oli aivan juhlahetki istua äidin siivoamalla parvekkeella nauttimassa aamukahvit.... meille kun käy aamuaurinko ja usein päivisin oli vielä ihan kylmää.

Äidin kuoleman jälkeen yritin ensin pitää tuota tapaa, mutta sitten työni takia siirsin siivousprojektia Vappuun. Muutaman vuoden ajan pidimme terassin avajaisia vappuna. Avajaisiin kutsuin veljeni perheineen.

Viime Vappua vietimme jo olohuoneessa ja parvekkeen ovi pysyi kiinni.

Nyt pyryttää lunta, parvekeikkunat kolisevat tuulessa enkä ainakaan tänään siivoa mitään. Sitä paitsi lähden töihin tunnin kuluttua ja tulen vasta klo 17 maissa. Ovatkohan kaupat vielä auki, että saisi huomiseksi syömistä, kun auk-oppilaskin tulee lomille. Iso mies - syö paljon. Mitäs me vanhat - ei paljon tarvita. Tämä viikko on syöty siskonmakkarasoppaa.