Vaikka mökkimme on kalaisien vesien äärellä, emme ole kalastajia. Vain minussa ja ehkä veljessäni on hitunen kalastajaa. Laskisin verkkoni veteen vaikka joka yö, jos saisin jonkun soutamaan venettä. No pianhan ne pojat tuosta kasvavat mummon venettä soutamaan.

Sisko inhoaa verkkokalastuksen vaivoja, mm. sotkeutunutta verkkoa ja kalan siivoamista eikä velikään tykkää verkkoja selvittää. Olen oppinut sen, että kun kalan saa verkosta pois, niin verkko oikenee melkein itsekseen, kun sitä ravistelee. Sinä yhtenä yönä, kun verkko oli vedessä, siihen tuli kuha, joka kyllä sotki verkon pahemman kerran. Koska en tiennyt, miten kuhan voisi valmistaa, tein siitä sopan ja makoisa siitä tuli. Maitojauhepohjaisessa sopassa oli kalan lisäksi perunoita, porkkanoita ja sipulia.

Naapurimökin rouvat istuvat laiturilla joka päivä ja ilta ja aina heille tulee saalista, useimmiten särkiä ja ahvenia.

1248672513_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yhtenä iltana heidän onkeensa tarttui säynävä. Kun he eivät itse halunneet sitä valmistaa, he toivat sen minulle. Säynävä on särjen sukuinen lahnan näköinen kala. Siivosin ja suomustin sen ja laitoin savustuspussiin. Minusta oli ihan turhaa yhden kalan takia "käynnistää" savustuspönttöä, joka meiltä kyllä löytyy. En ollut aikaisemmin kypsentänyt mitään pussissa, jossa on valmiina lepät ja sokerit.

Lisäksi grillillä kypsyivät kesän ensimmäiset tatit ja siskon miehelle kaksi makkaraa, hän kun ei välitä kalasta eikä sienistä. Sitäpaitsi hän ei oikein luota minun sienien tunnistustaitoihini. Savustuspussi pitää laittaa mahdollisimman kuumaan paikkaan, siksi se on tuolla puiden päällä.

Olipa meillä hyvät iltapalat. Säynävästä tuli tosi, tosi ihanaa ja kesän ensimmäiset tattipaistokset ovat aina parhaimmillaan sellaisenaan.

1248671526_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1248671569_img-d41d8cd98f00b204e9800998e