JUHLAT JA LAHJAT

Nykymukuloiden synttäreitä vietetään McDonaldsissa tai heille vuokrataan tavaratalon alakerran huvipuisto.

Toista se oli ennen baareja ja tavarataloja, varsinkin syrjäkylillä. Lasten synttäreitä juhlittiin äidin tekemällä kakulla ja mehulla. Mehumarjat isi oli poiminut ja äiti mehustanut. Synttärilahjaksi sain vanhemmilta monen vuoden ajan vain ruususuklaalevyn. Kun itse menin kavereiden synttäreille ja piti viedä lahja päivänsankarille, isi osti aina sinisen vihkon ja kynän ja ne pakattiin voipaperiin. Vihkoa ja kynää kun aina tarvitaan.

Kun sisareni 50-vuotispäivä lähestyi, mietimme veljen kanssa, mitä hänelle antaisimme ruususuklaalevyn lisäksi. Sisko oli tulossa Suomeen viettämään synttäreitään ja juhlat oli määrä pitää veljen luona. Veljen vaimo muisti, että siskomme oli joskus hänelle ilmaissut toivovansa kuvaraamattua. Olimme veljen kanssa hoomoilasena, että Raamattu.... Eihän meillä kotona uskonnollisia oltu. Sitten muistelimme, että sisko oli rippikoulun jälkeen kulkenut kirkon nuorissa ja ollut jotenkin uskonnollinen. Kun emme häneen joka päiväisessä kontaktissa olleet, päättelimme, että hän on varmaankin vanhemmiten alkanut taas ajatella uskon asioita.

Sukeuduimme veljeni kanssa sitten Kristillisen kirjakaupan pihalle, jossa vielä valoimme toisiimme rohkeutta ja hartaina astuimme sisälle Raamattua ostamaan. Myyjä esitteli meille erilaisia malleja aloittaen halvimmasta. Me ostimme kalleimman, pitihän siskon saada kunnon Raamattu. Se paketoitiin kauniisti ja myyjä toivotti meille Jumalan siunausta.

Synttärijuhlana ojensimme arvokkaan lahjamme hartaina siskolle. Hän avasi paketin ja muuttui jotenkin kummallisen näköiseksi, ei ollenkaan niin iloiseksi kuin luulimme. Kiitti kuitenkin kovasti lahjasta. Joimme siinä sitten kahvia ja rupattelimme niitä näitä. Vähitellen sisko alkoi udella, että mistä saimme idean lahjaamme. Kerroimme veljen vaimon meitä valistaneen, että osasimme ostaa hänen toiveensa mukaisen lahjan. Sisko mietti ja sanoi sitten, että on hän kyllä Kuva-Kalevalasta puhunut.

Siitäkös meillä riemu ratkesi! Mietimme mitä kaikkea hän sillä Raamatulla kotonaan voisi tehdä, mutta sisko sanoi, ettei hän lähde sitä kuljettamaan, painaa niin paljon. Aloimme sitten leikkiä sellaista, että kukin avasi vuorollaan Raamatun jostain kohdasta, tökkäsi sormen tekstille ja luki, mitä siinä kohdassa sanottiin. Kyllä meillä riemua riitti kuva-Raamatusta. Emmekä veljenkään kanssa olleet enää niin hartaita, kun siskokin vaikutti taas ihan normaalilta ihmiseltä.