Pääasiassa on aivan suunnattoman ihanaa, että on voinut totaalisesti irrottautua arkielämän realiteeteista. Saaressa, mökillä on aivan omat elämisen säännöt tai sanoisinko elämisen vapaus. Pääsee irti kaikesta siitä, mikä rytmittää normaalia kaupunkiarkea. Kännykkääkään ei voi pitää päällä kaiken aikaa, kun ei ole latauksen mahdollisuutta. Ikävää tänä vuonna oli se, että kamera teki jonkinlaisen lakon. Kamera on parina viime vuonna ollut kesäloman tärkein väline. Kun sen akut lakkasivat toimimasta eivätkä uudet akut suostuneet latautumaan kuin noin 10:n kuvan ottamiseksi, niin siinä meinasi kyllä hermot mennä. Latauksen mahdollisuus oli vain satunnaisilla kauppa- tms. reissuilla.

Kaupunkiin paluu on joka vuosi yhtä tuskaa. MIKSI en voi jatkaa kesää. MIKSI pitää sopeutua kaupunkiin.... oli tuskastuttavaa kirjoittaa tämän iltaisen kokouksen esityslistaa, kun en löytänyt papereita. En muistanut, mihin ne olin laittanut. Muistin vain, että siivosin ennen lähtöäni.... kuin sattumalta huomasin ison asiakirjapinon olohuoneen ikkunan alla olevan tason päällä. Sieltä löytyi kaikki tarvittava tieto.

Tänään siis ensimmäinen kokous. Ennen sitä päivällä UNICEF-tapahtuma, johon vaari ja mummo menevät 3-vuotiaan kanssa. Eilen kaksi suurinta (lähes 2-metristä) poikaani kävivät täällä äitiä ja isää katsomassa ja sen vanhemman 17-vuotias tytär myös.