Sali oli tyhjentynyt. Iloinen puheensorina ja naurun purskahdukset etääntyivät käytävällä kohti pukuhuoneita. Nostelin lattialle jääneitä voimistelualustoja telineeseen. Otin rentoutuslevyn pois soittimesta ja napsautin soittimen kiinni. Sammutin valot salista ja kävelin hiljalleen kohti pukuhuonetta. En kuullut enää kenenkään ääniä, kun käytävän valot sammuivat. Pukuhuoneen valokiilassa kävelin käytävän loppuun. Kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet.

Olin yksin pukuhuoneessa ja tajusin, että kaikki kulkuneuvot olivat jo lähteneet. En ymmärtänyt, mihin aikaa oli kulunut niin paljon. Opisto oli keskellä metsää. Luminen tie kuutamossa ei houkutellut, koska pakkanen oli kivunnut jo lähelle kolmeakymmentä. Kuvittelin itseni jääpuikkoja tiukkuvana myttynä kuutamoisessa metsässä, jossa miljoonat timantit loistivat tien reunan koivuista, sähköpylväistä ja –langoista. Vaikka näky oli jumalattoman kaunis tummansinisen samettitaivaan tuikkivien tähtien alla, se kylmäsi minua.

Tätä miettiessäni kuulin laahaavan äänen. Jähmetyin paikalleni ja kuuloni terästyi siinä hetkessä. Sydämeni alkoi hakata kiivaammin. Joku koitti salin ovea, tunnistin alaspainuvan kahvan äänen. En uskaltanut liikahtaa, ettei vaatteeni kahina herättäisi huomiota. Raskaat askeleet ja kilinä lähestyivät pukuhuoneen ovea.

Iso musta hahmo seisoi oviaukossa nopeammin kuin olisin toivonut, koska en päässyt karkuun.

-     Hyvää iltaa. Mitenkäs te vielä täällä? Eikö teidän pitänyt jo lähteä?

-          Ai vahtimestari, voi että pelästyin.

-          Mitäs turhia. Minä suljen ovia täällä.

-          Minulla on ongelma, sanoin. - Kaikki bussit ovat jo menneet enkä pääse kaupunkiin Voisinkohan jäädä tänne yöksi?

-          Se ei taida olla oikein sopivaa.

-          Voisin nukkua vaikka jumppasalin patjoilla, jos ei opiston huoneisiin saa mennä.

-          No ehkä minä voin järjestää jotain.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuljin hänen perässään asuntolan puolelle. Avaimet kilahtelivat askelten tahtiin hänen vyöllään. Huomasin, että aina välillä hän laahasi toista jalkaansa.

-          Tässä onkin vapaa varusteltu huone, hän sanoi avatessaan asuntolan käytävällä ensimmäisenä oikealla olevan oven. - Täällä te tulette nukkumaan erittäin hyvin.

-          Voi luoja mikä helpotus. Paljon kiitoksia ja hyvää yötä.

 

Kuulin hänen askeleensa ja avainten rytmikkään kilinän, kun hän käveli pois. Riisuin vaatteeni ja pujahdin paksun peiton alle pehmeään sänkyyn. 

Uneni läpi kuulin kilauksen. Havahduin ja laahaavat askeleet saivat hermoni jännittymään. Olin varma, että ääni kuului samasta huoneesta. Räväytin silmäni auki. Opiston huone luisui pois ja huomasin olevani omassa sängyssäni. Sydämeni takoi vieläkin, kun kuuntelin mieheni avaavan jääkaapin oven ja kaatavan maitoa lasiin.