Pikkulintujen liverrys ja sirkutus tuovat iloa rannalla olijalle. Auringon noustessa konsertti on parhaimmillaan. Lokkien kirkuna on sellaista, joka herättää takuuvarmasti ja ärsyttävästi. Onneksi lokkiyhdyskunnat ovat kadonneet rannalta, kun saaren ammattikalastaja on jäänyt eläkkelle eikä enää vedä muikkutroolia mökin edessä aukeavalla selällä ja naapurin harrastajakalastajakin on vähentänyt mökillä käyntejään.

Pikkulintuja on vaikea kuvata, eivät ne tahdo pysyä paikallaan niin kauan, että voisi kuvan napata. Vesilintuja on helpompi kuvata ja niiden perhe-elämää onkin rattoisaa seurata mökillä. Näin perheen perustamisia ja reviiririitoja, kun menin mökille kuukautta aikaisemmin kuin normaalisti. Kalasääksi ei vielä ollut tullut pesälleen.

Kanadanhanhella oli ensimmäisenä poikaset. Perhettä tuli kuvattua monena päivänä, koska se aina purjehti rantamme ohi.

659638.jpg659646.jpg
659647.jpg
659636.jpg

Yhden kuvan sain pikkulinnusta. VonWright kuvakirjan perusteella tunnistin tämän peipposeksi:

659639.jpg

659643.jpg

Sorsat ovat varmaan yleisimpiä rannan lintuja:

659641.jpg

Tämä yksilö seurasi meitä kuin kissa konsanaan. Aina jaloissa.

659645.jpg

Lähtöpäivän aamuna silkkiuikku purjehti paikalle ison poikueensa kanssa. Poikaset juoksivat veden pintaa ja kaikki pyydystivät nokka vedessä aamupalaa:

659650.jpg

659648.jpg