20 vuotta sitten, kun edellisen kerran kävin siskoni luona Sveitsissä, Tsüseli oli pieni ja vilkas kissa. Nyt se oli rauhallisesti liikkuva, kuuro vanhus, jolla oli päivärutiinit. Kun hänen tarpeensa huomioitiin, hän oli myös hiljainen. Hän maukui mahtavasti, jos kupissa ei ollut ruokaa tai hän halusi liikkua ulos tai sisään.
Tsüseli vietti yöt ulkona, ehkä hän siksi oli niin hyväkuntoinen. Turkki oli oikein vahva, eikä karvojakaan kauheasti lähtenyt.
Yöllä, kun itse kävi vessassa, niin parempi oli käydä pimeässä. Heti kun Tsüseli huomasi valot, se oli ikkunan takana maukumassa.
Tsüselilla kun ei ollut sisävessaa ollenkaan, niin ei häntä auttanut yöllä päästää sisään, jos halusi itse nukkua.

Tässä ensimmäisessä kuvassa Tsüseli istuu ikkunalaudalla talon ulkopuolella.

349226.jpg

Tsüselillä oli oma tuoli, jossa hän vietti suurimman osan päivä- ja ilta-ajastaan nukkuen. Kerran menin vahingossa tähän istumaan. Mutta olihan se paikka luovutettava, kun hän tuli siihen jalkojen juureen tuijottamaan.

349222.jpg

Ruokakupit taitavat olla tyhjät. Pian kuuluu kova maukaisu.

349225.jpg