SINISIÄ KOHJUJA, VAALEANPUNAISIA KISSANKÄPÄLIÄ

Unen rajamailla, kun eilinen on muisto eikä ole kosketusta huomiseen, tunnen selvästi, että olen rypistynyt ja minussa on pimeitä aukkoja. Minulla on työttömän haiseva suu, haluttomien silmien alla tummuneet painanteet. Murtuneet hiukseni pidän kuminauhalla kiinni niskassa. Korvakäytäviini ja simpukkoihini ovat vuosien aikana perkeleet, saatanat ja psykopaatit poranneet läpimentäviä reikiä, jotka ulottuvat sydämeen saakka. Vatsan alus on kauan sitten kourittu ja hylätty kuin tyhjentynyt timanttikaivos. Sääreni ovat särkevät pökkelöt, sinisten kohjujen peittämät. Vaivaisenluu levittää päkiäni niin, etten löydä enää sopivia kenkiä.

Oli minullakin joskus unelmia.

Kyyristelin kiven vieressä ja haaveilin kissanpennusta. Saunan piipusta nousi savua aamun pilvettömälle taivaalle. Äiti kolisteli lämmittämässä saunan pyykkivesiä. Kivi oli sen punamullatun saunan kulmalla. Kiven ympärillä kasvoi kissankäpäliä. Silitin pulleilla sormillani kukkaa, joka oli vaaleanpunainen kuin pienen pennun antura ja lauloin: "Kis, kis, kis kippurahäntä, huomenna mennään Lappeenrantaan. Mitä sinne tekemään. Kissanpoikia pesemään."
Pitkissä paksuissa leteissäni oli punaiset nauhat ja kivi lämmitti, kun istahdin sille kissankäpälät sylissäni.