Edit KLO 21:35. Elämää kerrostalossa on luettavissa kokonaisuuteena omalla sivullaan.

Havahdun rapisevaan ääneen. Tuleeko se ulko-ovelta. Hiivin ovelle hiljaa. Katson ovisilmästä. Rappukäytävässä ei ole ketään. Kun kuljen kylpyhuoneen ohi, vaikuttaa siltä, että rapina tulee sieltä. Avaan oven ja laitan valot. Kirkaisen ja peräännyn.

Lattialla kiemurtelee ainakin viisikymmentä vastenmielistä oliota. Ne pyrkivät viemäriä kohti, mutta ovat paljon hitaampia kuin ne läpinäkyvät. Sitä paitsi ne ovat aika isoja eivätkä meinaa mahtua viemärikannen rakosista. Jokunen sinne pudottautuu.

Sekasikiöillä on samanlainen torvi suuna kuin kärpäsillä ja keskiruumis on karvainen. Jalkoja niillä ei ole eikä siipiä. Etupää ja takapää ovat silkkipaperin ohuet ja mustia juovia kuin suolisto tai verisuonet kiemurtelee ihon alla. Otuksilla ei ole silmiä, mutta valon tai liikkeen ne aistivat. Sammutan valot ja suljen oven.

Haen siivouskomerosta kumikäsineet ja menen vaatehuoneeseen. Nousen taloustikkaille ja nostan ylähyllyltä kenkälaatikon kokoisen peltilaatikon. Otan laatikosta DDT-pussin. Perin DDT:tä äidiltäni kuten myös lipeäkiven, joka on samassa laatikossa. Suljen laatikon huolellisesti ja asetan sen takaisin hyllylle. Sirottelen DDT:tä otusten päälle ja menen keittämään uudet kahvit.

Mietin, pitäisikö aloittaa kevätsiivous tänään vai joskus myöhemmin.