Olen edelleen tyhjentänyt parveketta. Nyt se kasa on eteisessä. Mies ei tunnu osallistuvan tavaran hävitykseen millään tavalla. Ei puutu, ei pukahda, vaikka voisi kasata tavarat autoon ja viedä niitä poispäin. Jos itse ei älyä, niin en viitsi kyllä pyytämään ruveta.

Koska apua ei ole tiedossa, joudun taistelemaan itseni kanssa, miten nämä hävitän..Huomasin miehen haluttomuuden osallistua mihinkään jo silloin, kun eteisessä oli poisroudattavia laitteita. En tiedä, onko hänellä taas masennus vai mikä, mutta suurimman osan päivästä hän makaa omien romujensa ja lumppujensa täyttämän huoneen sängyssä.

Nyt taistelen oman mieleni kanssa: vienkö kertyvät kasat taloyhtiön roskikseen, johon suurin osa tavaroista ei tietenkään kuulu, vaan lähdenkö niitä autolla kuskaamaan. Talosta muuttava porukka roudaa omia romppeitaan taloyhtiön roskikseen surutta, miksi en siis minäkin. Hallituksen kokouksessa isännöitsijä totesi, että kun niitä tavaroita sinne yön pimeydessä viedään, niin eihän kukaan tiedä kenen ne ovat tässä 48:n asunnon yhtiössä.

Minä taidan viedä ihan päivän valossa.