Lauantaina oli iso näytös, jossa olin mukana tanssijana. Kun olimme näytöksen jälkeen illallisella, sanoin tanssikavereille, että  paljon on muuttunut sitten alkuaikojen, kun jokaisen näytöksen jälkeen jäi niin kova adrenaliinilataus, ettei edes unta saanut moneen yöhön. Puhelut sinkoilivat esiintyjiltä toiselle, kerrattiin mitä oli tapahtunut ja miten oli mennyt. Viime lauantaisen jälkeen mieli oli ihan tyyni ja oli kiva istua jutustelemassa niitä näitä, ei juurikaan näytöksestä.

Sunnuntaina tuli merkillisen tyhjä olo. Kuin millään ei olisi enää mitään merkitystä. Tunnit menivät niin ja näin ilman suurempia intohimoja ja innostusta. Tuskin minulla oli oppilaille paljonkaan annettavaa. Olo on jatkunut tähän päivään saakka. Tänään näin ekat valokuvat ja ne ovat hyviä. Kuvista välittyy hyvä tunnelma ja ilo. Niiden myötä mielikin kohoaa ylöspäin. Kävin pienessä surun alhossa ja se on minulle outo olo.

Lopetin "oman suvun tarina" kurssin ainakin toistaiseksi. En jaksa tuntien aiheuttamaa mielen myllerrystä, kun ei ole aikaa työstää kaikkea sitä, mitä se minussa aiheuttaa.