Vaeltelin tänään metsässä sienikorin kanssa. Kuljeskelin pitkiä matkoja ilman saalista, aina välillä jotain löytäen. Muutamia tatteja, lampaankääpiä, kanttarelleja, eniten haperoita ja isoja haarakkaita. Jätin haarakkaita vielä metsäänkin, kun ne täyttivät melkein puoli koria.

Olen aikaisemmin nähnyt vain kirkkaan keltaisia haarakkaita ja ihmettelin, onko löytämäni ruskehtava joku eri lajike. Mistään en löytänyt valaisevaa tietoa tähän asiaan. Keltahaarakas on hyvä miedon makuinen ruokasieni, jota en aikaisemmin ole löytänyt syötäväksi saakka. Maistelin uutta löydöstä, totesin sen miedon makuiseksi ja pilkoin pannulle, joka tulikin ihan täyteen sientä. Samaan aikaan laitoin Basmati-riisiä lihaliemeen kiehumaan.

Sienet muhisivat omassa liemessään kunnes kuivahtivat. Lisäsin voita ja öljyä ja annoin herkun vielä ruskistua. Sitten lisäsin siihen valkopippuria. Sekoitin sienet ja riisin. Ja NAM miten hyvää herkkua siitä tulikaan.

Valokuvia en valitettavasti ottanut tähän tarinaan, kun en ollut aikonut sitä kirjoittaakaan.

Sienisaalistani siivosin ja paistelin melkein puolille öin. Kaikki punaiset haperot maistoin, koska niissä on myös syötäväksi sopimattomia. Paistaessa haperoista tuli ihana aromaattinen tuoksu.

Hyvät yöt!