SusuPetal sanoi mukavasti: irtiotto on onnistunut. Näinhän se on. En tunne sopeutuvani kaupunkielämään, koska olen onnistunut unohtamaan tämän elämän. Vähitellen kuitenkin palaan realiteetteihin. Kirjoituksissani toivottavasti vielä moneen kertaan muistelen mennyttä kesää ja sen suomia iloja. Tai vielähän on kesää jäljellä...

Oikeastaan eilinen venematka selvitti päätäni ja tänään olin jo kaupungin bussissakin. Bussimatkalla mietin, mikä mua ahdistaa tässä kotiin tulossa, vaikka ilmiselvästi minua on odotettu kotiin. Se suuri odotus onkin se pahin ahdistuksen aiheuttaja. Minua on odotettu:

- roskakasojen purkajaksi
- kissanpissalaatikon siivoajaksi
- pyykin pesijäksi (kertaakaan kolmen viikon aikana ei ole konetta täytetty)
- kissan levittämien multien siivoajaksi
- mikroaaltouunin pesijäksi (hyi, kuinka siivoton se on!!)
- ruokakomeron täyttäjäksi (jääkaapissa vain valo ja pilaantuneita ruokia)
- vanhojen lehtien poisheittäjäksi (lehtipinoja siellä ja täällä)

Periaatteessa en ainakaan muutamaan päivään halua tehdä tekemättömiä töitä, jotka ovat poissaollessani tänne kertyneet. Otan päivän kerrallaan ja teen niitä asioita, jotka milloinkin miellyttävät. Vietän teemapäiviä.

Tiistain teema: KEIKKA. Olin tyttären pojan kaitsijana ja vedin yhden Kulttuuritoimen keikan.
Keskiviikon teema: MÖKKIVAATTEIDEN PESU. Purin matkatavarat, pesin pyykkiä, tein yhdistykselle käsiohjelmia ja olin harjoituksissa.
Torstain teema: KAMPAAJA.  O
lin kampaajalla, tyttären luona, purin kameran kuvat tietokoneelle, jälkikäsittelin pyykit ja oltiin illalla veneilemässäkin.
Perjantain teema: KULKUE. Tänä aamuna vein auton korjaamolle, tappelin miehen kanssa, tein työttömyyskorvaushakemuksen, kirjoittelen blogia, käsittelen valokuvia ja illemmalla menen yhdistyksen ja omien tanssikavereiden kanssa kulkueeseen sekä ilmeisesti vähän iltaa istumaan.

Laitan teidän iloksenne yhden mukavan kesämökkikuvan. Selvyyden vuoksi: tässä ei siirretä meidän mökkiä, vaan se on edelleen samalla paikalla missä se on ollut 40 v.

135152.jpg