Tuberkuulosiparantolan ja mielisairaalan välisessä maastossa suon reunassa, oli mustalaisten mökki. Isä osti sen, kun halusi ympärilleen omaa viljelymaata. Sairaalan henkilökunnalle antama parin aarin viljelypalsta ei tyydyttänyt maamieskoulun käyneen isäni tarpeita, vaan hän halusi enemmän multaa sormiinsa.

Ränsistyneen ja harmaan mustalaisten mökin isä purki ostamaltaan tontilta. Tontin suon puoleiseen reunaan hän rakensi saunan, maat hän muokkasi viljelykseen sopiviksi. Äiti ja isä nostivat maata ja kivesivät reunuksia kymmeniä metrejä, jotta saivat viettävään maastoon tasanteita. Kaivo tehtiin saunan kulmalle, se oli n 15 metriä syvä ja siinä oli kirkas ja hyvä sekä kylmä vesi.

Enon kippurasarvinen pässi sai laiduntaa täällä. Pässi pukkasi minuakin kerran pyllylle. Eräässä kivetyksessä oli ovi ja sen takana oli maahan kaivettu ja katettu eläinten suoja. Ehkä meillä oli vasikkakin vai oliko enon pässi täällä yötä.

Toisen rakennuksen isä rakensi kanoja varten. Kanala oli matala, siihen ei aikuinen mahtunut seisomaan. Kanoille tehtiin iso käyskentelyaitaus rakennuksen reunaan. Talon seinässä oli luukku ja siitä meni portaat pihalle. Kanat ja kukko saivat vapaasti käyskennellä ulos ja sisään. Näiden vapaiden kanojen munia isä ja äiti sitten myivät sairaalan henkilökunnalle.

Tämä tila oli nimeltään Kaunola.

Saunaa ei koskaan käytetty alkuperäisessä tarkoituksessaan, vaan saunatupaan tehtiin pieni hella ja löylyhuoneen puolelle makuukamari. Se oli meidän ensimmäinen kesämökkimme. Koska se oli suon reunassa ja koska mielisairaalan lehmät laidunsivat tonttimme rajoilla, mökillä pörräsi paljon kärpäsiä ja itikoita oli riesaksi asti. Käärmeitäkin oli.

Tontin yhteen kulmaan istutettiin hopeakuusi samana vuonna kuin minä, heidän esikoisensa, olen syntynyt.

Tässä meni nyt vähän aikaa, kun etsin kuvat, skannasin ne ja laitoin kuvagalleriaan.

Tässä olemme me samanikäiset viime kesänä: hopeakuusi ja minä

70597.jpg

Ja tässä on isin rakentama, meidän ensimmäinen kesämökki - se sauna -v.2006

70600.jpg