Kummitäti ja -setä eivät asuneet parantolan kivijalassa. Sairaala-alueella oli  venäläisen Gabrilovitsin rakennuttama puinen huvilarakennus, jota kutsuttiin nimellä Capri. Huvila oli kolmikerroksinen ja siinä oli useita sisäänkäyntejä. Alakerrassa asuivat ainakin lämmittäjä, konehuoneen apumies ja ylilääkäri, keskikerroksessa asui hoitajia ja yläkerrassa asuivat ainakin kummini. Kummisetä oli sairaalan autonkuljettaja.

Puinen portaikko ylös kummien luokse oli jännittävä, koska se oli pimeä ja kapea. Heillä kävin usein omin päinkin. Tykkäsin kummieni pojasta, joka oli minua vähän vanhempi. Hän oli nimeltään Jaska.

Caprin pihassa oli maakellari ja saunarakennus, jossa äitinikin joskus kävi pyykkiä pesemässä.

Eräs hetki on porautunut mieleeni: On tuollainen huoleton kesäinen päivä, jolloin taivas on sininen, poutapilvet purjehtivat taivaalla ja pääskyset kirkuvat syöksähdellessään. Kuulen äidin äänen, kun hän puhelee sikalanhoitajan kanssa saunatuvalla. Minä kyykin kivellä, jonka ympärillä kasvaa kissankäpäliä. Poimin ja silittelen kissankäpälää. Kivi on lämmin jalkapohjiini, kissankäpälä pehmeä ja minä turvassa ja onnellinen. 

71360.jpg