Tänään oli tyttären muuttopäivä ja minulla poikien hoitopäivä. Ensin kävimme kauppakeskuksessa tervehtimässä joulupukkia ja sitten tulimme tänne meille. Matkalta olimme napanneet torilta mukaan neljän euron joulukuusen - ihan pikkuisen latvakuusen.

Kuusenkoristelun lisäksi leikimme vanhoilla tavaroilla: vanhat puhelimet ja kirjoituskoneet olivat pojille mielenkiintoisia. Lisäksi kaivoin esille lasten vanhoja pehmoleluja. Pikkuinen nappasi kainaloonsa pienen pantteri-kisun ja kävi sitä syöttämässä kissan ruokakupilla. Pantteri lähti hänen mukaansa uuteen kotiin. Isompi retuutti ja otti mukaan melkein kokoisensa sinisen gorillan.

Kissa oli visusti piilossa koko ajan... kun pienempi kävi päiväunille, se uskaltautui esiin ja suostui 4-vuotiaan silitettäväksikin.

Lisäksi otimme vastaan muuttotavaroita tänne - ne, jotka olin halunnut tyttären tavaroista: sohva, pöytä ja kaksi tuolia. Vanha tietokone, josta postasin tuossa vähän aikaisemmin, tuli tänne takaisin: pojat saavat sitten pelailla, kun tulevat kylään. Söimme välipalaa ja oikein kunnon ruoan illemmalla. Olihan se riemun hetki, kun äiti tuli hakemaan, vaikka meillä mukavaa olikin.

Nyt mietin, kruunaanko päivän Finn-Kinon oopperalla "Hoffmanin kertomukset" Edellinen oopperakokemus oli niin mieluisa, että taidan lähteä sinne, vaikka myöhään meneekin.

Telkkarista tulisi Gilda enkä osaa tallentaa sitä dvd:lle ... joulun jälkeen tulee tallentava digiboksi, niin sitten ei ole tallennus ongelmia.

EDIT 20.12. KLO 1: Onneksi lähdin katsomaan Oopperaa. Näkemistäni oopperoista tämä nousi yllättäen suosikikseni. Vaikka sen laulut eivät olleet ennestään tuttuja, ne koskettivat minun musiikkitajuani. Draamassa oli huumoria, tragediaa, suuria tunteita ja intohimoja, upeat solistit, hieno kuoro, loistavaa näyttelijätyötä ja eläytymistä... tosi tosi upeaa.