Pakko kirjoittaa tuntonsa heti aamulla, vaikka vähän onkin kiire - olen menossa vauvelia likottamaan, vaikka flunssassa olenkin. Toivottavasti vauveli ei sairastu.

Poika on työharjoittelussa ja hieno ylläri oli, että hän saa työpaikalta 7,60 Eur rahaa työpaikan ruokalaan, jolla sitten voi syödä ja juoda kahvia. Poika on koko ajan narissut, kun ei saa palkkaa. Ei hän tätä käsitä palkaksi.

Laskin tänä aamuna, paljonko hän saa vanhoissa markoissa neljältä viikolta. Hän saa siis 910 mummon markkaa. Kun hän tuli aamukahville, kerroin tämän laskutoimituksen hänelle ja kerroin, että kun itse yksinhuoltajana tulin ensimmäiseen työpaikkaan kaupungissa, se oli kenkätehtaan konttori, sain 1.300 mummon markkaa kuukaudessa. Sanoin, että siitä maksoin ruoat, vuokrat, lapsen hoitomaksut jne... (tietysti elatusapua tuli ja lapsilisää, mutta enhän minä niitä tähän laskutoimitukseen ottanut mukaan)

Poika sanoi, mutta kun hän ei saa rahaa. Tietysti sanoin, että jos saisit rahan, joutuisit joka tapauksessa maksamaan ruoat, kahvit ym. siitä rahasta. Eläminen maksaa. Hän riemastui tästä ihan täydellisesti ja kiljui, että kyllä hän tietää mitä eläminen maksaa. En voinut pitää turpaani kiinni, vaan huomautin, että elämän kalleudesta et tiedä vielä mitään, kun et ole päivääkään asunut yksin.

Silloin pojan nyrkki heilahti pöytään niin kovasti, että kahvikupit lentelivät pitkin poikin ja päivän lehdet saivat kahvihuuhtelun. Taitaa olla tullut äitiinsä.....