Näkeeköhän jokainen äiti tyttärensä ballerinana vai onko ballerina-haave kaikkien tyttärien mielessä. Ehkä äidit toteuttavat omia unelmiaan viemällä lapsosensa balettikouluun....

Balettikoulu oli kauppalassa. Se oli isossa puutalossa joen rannalta ylöspäin rinteeseen. Minua pelotti mennä yksin siihen suureen ja pimeään saliin, jonka takaseinän ikkunat antoivat metsään. Tästä ensimmäisestä ja viimeiseksi jääneestä tunnista muistan vain sen. kuinka seisoin ikkunan vieressä ja minua arastutti. Sensijaan muistan kotimatkan.

Oli talvi. Naapurin Anja, minua reilut 10 vuotta vanhempi, oli lahjottu  saattamaan minua balettiin. Koska linja-auton lähtöön oli aikaa, kävelimme kulmilla näyteikkunoita katsellen. Kaupat olivat puutaloissa niin myös se liiviliike, jonka eteen pysähdyimme. Näyteikkuna oli talon vasemmassa kulmassa. Nousin varpailleni katsomaan, mitä näyteikkunassa oli ja näin paljon valkoisia rintaliivejä. Minulla on aina ollut selkeä ja kirkas ääni ja kajautin:
"Anja - mitkä tissiliivit sinä ottaisit?"

Anja nappasi kädestäni ja lähdettiin melkoisella vauhdilla linja-autopysäkille. Kotona Anja sanoi äidilleni, että tähän loppui tytön kuljetus. Hän ei sitä enää vie, kun se puhuu tommosia. Ja kun minua ei kukaan muukaan vienyt balettiin, niin siihen se ballerina-urani sitten loppui.