Vaikka en olisi halunnut, aloitin aamulla keittiön pöydän, penkkien ja ympäristössä olevien lehti- ym. epämääräisten paperipinojen ruokkoamisen. Se ikäänkuin laukaisi siivousahdistuksen, jota olen potenut. Mieskin tästä järkyttyneenä vei matot ulos. Huomenna aloitan - sen siivouksen.

Kaikkein raskaimpia ovat tekemättömät työt. Kesästä saakka aivojeni takalohkossa jäynäsivät lähettämättömät kiitoskirjeet. Siskokin sanoi, ettei sitä VOI jättää jouluun saakka, juhlathan olivat jo heinäkuussa. Olen kipuillut jo kirjekuorienkin kanssa viikon, kun ei ole kunnon osoitteistoa ja jouduin kaikki osoitteet hakemaan sieltä sun täältä. Vain yksi jäi loppujen lopuksi uupumaan ja hänelle voin lähettää emailin. Halusin tehdä itse kiitoskirjeen, minulla oli suurisuuntaisia suunnitelmia, kuinka sen laadin. Loppujen lopuksi tein pieniä yksinkertaisia kiitoslappusia ja laitoin ne kuoreen joulukortin kera. Tänään kävin vielä ostamassa lisää kortteja ja joulutarrojakin kuorien koristeeksi.  Menin kahvilaan niitä liimailemaan ja vein kirjeet postiin. Kakkospostina ne ennättävät vielä ennen joulua vastaanottajille. Minulta vapautui valtavasti energiaa tämän suoritteen myötä. Tein heti kaksi pellillistä pizzaa ja 24 joulutorttua. Huomenna pesen lattiat.