Se yö, kun tytär oli sairaalassa ja minä pikkuisen kanssa, oli vähäuninen. Kaikki äänet kuuluivat niin kovina, oli kuuma... Tytär pääsi sitten ehjänä kotiin, ei ollut vielä vauvan aika... odotellaan seuraavaa hälytystä.

Viime yö kotona meni valvomiseksi ja tästä yöstä näyttää tulevan vähän samanmoinen. Miksi siis maata väkisin, kun unta ei tule. Tämä bloggailu on sopivaa korviketoimintaa, ehkä uni piankin tulee. Aamulla on kello soimassa jo ennen seitsemää.

Valokuvagalleriassa on sopivasti teemana uni. Juuri kun on uneton yö. Näyttää täällä olevan muitakin yökyöpeleitä.