Yleensä Rouva oli lainkuuliainen, ainakin yritti olla. Mies väitti myös olevansa lainkuuliainen. Kuitenkin hän houkutteli vaimonsa kurittomuuteen. Siis se oli miehen vika.

"Enhän minä uskalla, on se niin noloa, jos jää kiinni" "Ei tästä jää kiinni", mies lohdutteli.

Viattomana aivan Rouva meni bussiin, oli menossa töihin. Hän väläytti eläkeläisen bussikorttia lukijassa ja käveli käytävällä eteenpäin. "Rouva", hän kuuli kuljettajan kutsuvan.

"Teillä taitaa olla miehen kortti"

"Miten niin?"

"Ei tämä kortti ole teidän, minä näen sen tästä", mies osoitti laitetta vieressään.

"Voi ei, antoiko mies väärän kortin minulle", Rouva sutkautti ja ihmetteli, arvasiko bussikuski painavasta tarvikekassista, että hän oli menossa töihin. "Lainasin miehelle omaani ja hän antoi minulle tämän. Mitenhän siinä niin kävi. Voinko maksaa tai jotain"

"Matka maksaa kaksi viisikymmentä"

"Voi, ei minulla ole rahaa", Rouva ajatteli tyhjää pussiaan. "Voinko maksaa kortilla?"

"No katsotaan onko siinä latausta. Näyttää olevan. Kyllä teidän pitäisi tietää, että eläkeläiskortti on aina henkilökohtainen. Jos vielä matkustatte tällä kortilla, otan sen pois."

- - - -

Illemmalla Rouva meni omalla autolla automarkettiin ja kurvasi parkkipaikalle liikenteenjakajan väärältä puolelta. Parkkipaikalla hän odotti, että herrahenkilö, joka ajoi hänen perässään, meni ensin kauppaan, ettei olisi joutunut silmätysten tämän kanssa.