1365177.jpg

Tämän kirjan aurinkoiseen kansikuvaan olen törmännyt useissa blogeissa. Olen hämmästynyt, kuinka moni lukee tätä samaa kirjaa tällä hetkellä.. ehkä se johtuu Kirjakerhosta, jossa tämä oli kuukauden kirjana, ehkä se johtuu siitä, että Khaled Hosseinin Leijapoika sai niin suuren suosion ilmestyessään.

Minä tartuin tähän Kirjakerhon innoittamana. Kirjan luettuani en ole enää sama kuin ennen. En tiedä, kuinka kauan vaikutus kestää, mutta kirjan takana oleva Charlotte Observerin lause näyttää toteutuvan kohdallani: "Tämän jälkeen eivät uutisotsikot koskaan enää näytä samalta"

Kirja alkaa jotenkin niin viattomasti, vaikka pahaa-ennakoivat merkit ovat jo aavistettavissa. Kirja on kuitenkin täynnä yllätyksiä. Ainakin se oli sitä minulle, vaikka olen uutisia Afganistanin naisten tilanteesta vuosien varrella lukenutkin. Pohjoismaisessa "tasa-arvossa" asuva nainen ei voi ymmärtää, että jossain naisen elämällä ei ole paljonkaan arvoa ja että miehet ovat niin julmia. Uutiset eivät mene sillä tavalla pinnan alle kuin tämä kirja, jota lukiessa itkin monta kertaa.
Eräänä niistä päivistä, kun luin tätä, lehdessä oli taas uutinen, että afganistanilaiset naiset tekevät erittäin paljon itsemurhia... en näe paljon muita vaihtoehtoja tuollaisessa kulttuurissa elävälle ja siltikin pitäisi löytyä niitä, jotka taistelevat naisten ihmisoikeuksien puolesta ja uskovat parempaan tulevaisuuteen.
Meihin länsimaalaisiin on vedottu monen monta kertaa, jotta emme sulkisi silmiämme tässä maailmassa edelleen vallitsevalle eriarvoisuudelle. Ehkä on helpompi sulkea silmänsä kuin päästää asia ihon alle. Eikä se ole konkreettista ennenkuin sen näkee tai kokee itse. Tämä kirja raottaa tuota todellisuutta kauniilla tavalla rajuudestaan huolimatta.