Olin eilen yhdistyksen suunnittelukokouksessa. Ei olisi ollut pakko mennä, mutta pitihän minun sinne änkeä itseni. Juuri kun olen päässyt yli yhdistyksestä ja saanut sen jätettyä unohduksen yöhön, tungen itseni johonkin kokoukseen. Tiesin, että kokoukseen tulee paljon oppilaitani. Menin sinne aikomuksenani vain  näyttäytyä - eihän ulkopuolisten tarvitse tietää yhdistyksen ja minun välisistä kamppailuista. .... Olin siellä vajaan tunnin ja osasin pitää suuni kiinni - mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää.

MUTTA: kauheat prosessit taas. Laitoin nimeni kokouksen osallistujalistaan, lähtiessäni tajusin tarjoutuneeni talkoolaiseksi tapahtumaan. Oli aivan vähällä, etten jo illalla laittanut yhdistykselle sähköpostia, että nimeni pitää ottaa pois. Rauhoittelin itseäni ja päätin odotella, mitä siitä nimen laittamisesta seuraa. Siellä ilmeisesti tehdään työryhmiä ja jaetaan porukat nimilistan mukaan niihin. Voinhan sitten sanoa, ettei sovi, jos siltä tuntuu.

Oli muuten huonosti suunniteltu kokous. Asiat eivät mielestäni edistyneet ainakaan siihen mennessä, kun minä siellä olin. Mutta onneksi ne eivät ole enää minun huoliani.

Onkohan niin, että ainoastaan eroamalla yhdistyksestä pääsen siitä eroon. Olin perustamisesta lähtien viisi vuotta puheenjohtajana ja ensi vuonna yhdistys täyttää 10 vuotta. Yhä edelleen minulle soitellaan ja minuun otetaan yhteyttä kuin olisin vastuussa yhdistyksen asioista. Tänäänkin otettiin yhteyttä kahdelta eri taholta. Yhdistys ei ole profiloitunut uusiin toimijoihin.... luulisi sen olevan aika masentavaa.

Olen taas täällä opistolla kirjoittelemassa ja lähden nyt pitämään tunteja. Hauskaa illan jatkoa!