Alatalossa asuvasta Heidistä tuli moneksi vuodeksi paras ystäväni. Heidin isä oli lääkäri, äiti oli kotirouva. Heidin äiti oli hyvin hieno, kynnetkin aina lakattu ja huulet punattu. Kerran kun menin heille, niin hän makasi keskellä päivää sängyssä. Verhot olivat ikkunoissa ja hän heilutteli käsiään ylhäällä. Meidän äiti ei koskaan tehnyt tällaista. Heillä oli palvelijakin, Lyydia, joka asui pienen pienessä huoneessa heidän asuntonsa yhteydessä.

Lastenhuoneessa kaikki tavarat olivat aina hyvässä järjestyksessä. Tyttöjen vaatekaappi oli vaikuttava, siellä puserot olivat kauniissa pinoissa pastellivärien mukaan. Meillä ei näin hyvää järjestystä ollut huoneissa eikä vaatekaapeissa.

Aikuisten makuuhuoneessakin saimme joskus olla. Muistan kun leikimme siellä sellaista, että pidätimme hengitystä niin kauan, että pökräsimme vanhempien sängylle. Aikuisten vaatekaapille emme saaneet mennä. Heidi meni aina meidän äidin vaatekaapille ja otti sieltä vaatteita ja kenkiä. Näin, että meidän äiti oli hirveän närkästynyt asiasta, mutta ei sanonut mitään.

Kirjastohuoneessa saimme käydä vain silloin, kun perheen isä ei ollut kotona. Muistan, kuinka istuimme Heidin kanssa nojatuolissa ja katselimme Vogue-lehtiä. Heidi tiesi muodista ja hän aina näytti, minkälainen hän on sitten aikuisena. Minä en uskaltanut olla kukaan kauniista naisista, Heidi olisi kuitenkin sanonut, että et ole.

Joskus pääsin Heidin kanssa keittiöön syömään. Ensimmäiset Corn Flakesit olen syönyt Heidin kanssa, kun Lyydia antoi. Ne olivat minusta ihan ihmeellisiä, mutta tosi herkullisia, meillä niitä ei koskaan ollut. Corn Flakesit eivät ole koskaan sen jälkeen maistuneet niin hyviltä.

Muistan korvasienet, joita Heidin vanhemmat kuivasivat verannalla. Meidän äiti keräsi vain karvalaukkuja ja mustarouskuja. Vaikka Heidin vanhemmat löysivät aina paljon korvasieniä sairaalan ympäristöstä, minä en niitä ole nähnyt luonnossa kuin yksittäisiä harvoja kappaleita aikuisena.

Heidän asunnossaan oli myös pergola. Se oli minusta hieno nimi. Pergolan seinillä ja katossa kasvoi villiviini ja pergolassa pidettiin Mersua. Heillä oli aina Mersu, meillä oli kanttikertaakantti Margareetta.

Heidin pihassa kasvoi vadelmia. Niitä en saanut ottaa.