Alastalo haastoi minut kirjoittamaan maanantaipäivästä. Pian on uusi maanantai, mutta haluan kirjoittaa nimenomaan 2.2. maanantaista. Sehän on se päivä, jolloin suomalaisia on pyydetty kirjoittamaan päiväkirja ja lähettämään se Kalevalaisten Naisten Liittoon, sai niitä lähettää sähköpostilla muuallekin, ainakin Hesari keräsi niitä juttuja. Eikä se kirjoittaminen vieläkään ole myöhäistä, aikaa oli kai 28.2. saakka.

Maanantaina 2.2. heräsin ennen kellon soittoa klo 7 paikkeilla. Laitoin kahvin tippumaan ja kuulostelin oloani. Olinhan ollut viisi päivää sairaslomalla influenssan takia. Olo tuntui aivan selkeältä ja erilaiselta kuin vielä sunnuntaina. Päättelin olevani terve.

Kahvia juodessani lueskelin aamun lehtiä: Aamulehti, Demari, Hesari. Halusin kaurapuuroa. Omat ryynit olivat loppuneet, otin miehen hyllystä ryynejä. Miehellä on oma hylly, koska hänellä on keliakia. Hänen ryyninsä näyttivät olevan aika vanhoja, koska lautasella vilisti mustia pikkuisia otuksia, joita pyydystin lusikan kärkeen.

Poika heräsi, keitti kaurapuuroa samoista ryyneistä, en maininnut otuksista eikä hän niitä huomannut. Eiväthän ne myrkyllisiä ole, kuolevatkin keitettäessä. Poika heräsi harvinaisen aikaisin. Hänellä oli suunnitelma: ensin Sappeeseen laskettelemaan ja sitten Kouvolaan tyttökaverin luo. Harvinaisen pirteänä oli työtön. Korvauspäiväkin oli tämä.

Minun työttömyyskorvaushakemukseni joulun ajalta oli sen sijaan hävinnyt jonnekin enkä ollut saanut rahoja, vaikka kuukausi oli jo vaihtunut helmikuuksi.

Menin bussilla kaupunkiin. Kävin kirjapainossa katsomassa kuinka iso pino yhdistyksen lehtiä oli siellä, lupasin hakea ne keskiviikkona.

Itämaista tanssia rauhalliseen tahtiin on mukava viikon aloitus. Kivoja ihmisiä ja hauska ryhmä kaikin puolin. Pääsin kotiin opiskelijan kyydissä. Yleensä olen maanantaina venäjänkielen kurssilla ja digikuvauskurssilla, tänään ei ollut kuvauskurssia enkä jaksanut venäjän kurssille mennä.

Kotona olin vähän aikaa Netissä, vastailin sähköposteihin ja luin blogeja. Vastasin yhteen meemiin. Soitin puheluita. Söin, keitin kahvit.

Lähdin Saabilla kaupunkiin pitämään tunteja. Vein auton parkkihalliin. Minulla oli kaksi puolentoista tunnin ryhmää, alkeet ja alkeisjatko klo 16.30-19.30. Huomasin taas kerran, että pidän opettamisesta. Toisella tunnilla tuli oikein hiki.

Ajoin pika-pikaa kotiin. En halunnut myöhästyä Löytöretki-ohjelmasta. Kun avasin telkkarin, huomasin, että Teema-kanava ei ollut paikoillaan. Pahus! Tämä oli se päivä, jolloin kanavat piti hakea uudelleen. Enpä muistanut tuota päivällä, kun olisin hyvin ennättänyt kanavat hakea. Kiroilin itsekseni, kun kanavanhakua oli salasanan takana. Salasanasta minulla ei ollut minkäänlaista tietoa enkä muistanut missä on ohjekirja.

Mies on ostanut keittiöön pienen digitelkkarin, jota aina mollaan, telkkari keittiössä kun on minusta turha kapistus. Siinäpä oli Teema paikallaan. Huokasin helpotuksesta,kun pääsin seuraamaan ohjelmaa Santiago de Compostelan matkalaisista. Tuosta pyhiinvaelluksesta kun on minulle tullut pieni pakkomielle tai ainakin vahva haave.

Kävin suihkussa, katselin vähän aikaa telkkaria iltateetä nauttiessani ja kävin nukkumaan klo 23.

Ehkä kaikki ei sujunut ihan näin, mutta kuitenkin sinnepäin.

Maijamuru. Kirjoitapa sinä maanantaistasi.