Kun äiti alkoi odottaa toista lastaan, joka syntyi 4,5 vuotta myöhemmin kuin minä, saimme muuttaa isompaan asuntoon. Uusi asunto sijaitsi sairaalan toisella puolella talousrakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Pääsimme kivijalasta ensimmäiseen kerrokseen. Talousrakennus ei ollut erillinen, vaan se oli vain sairaalan siipi.

Meillä oli pieni piha, jos sitä nyt pihaksi voi kutsua. Asunnon ulko-ovi sijaitsi nurkassa.  Nurkasta kolme metriä toiseen ja viisi metriä toiseen suuntaan oli meidän piha, siis noin 15 neliötä. Seinää vasten oli suksiteline,  myös potkukelkkaa säilytettiin siinä ulkosalla ja kesäisissä kuvissa siinä näkyy olleen myös lepolasse. Polkupyörät säilytettiin tunnelissa. Nurkkaus oli hyvin suosittu kuvauskohde - siinä on otettu paljon valokuvia.

81338.jpg
Tämä kuva on nurkkauksesta. Taustalla vasemmalla näkyvät sairaalan hallit.
Kuvassa olen minä, jo teininä, veljeni ja kaksi serkkuani

Kun mentiin ulko-ovesta sisälle, oli kiivettävä kymmenkunta porrasta. Portaiden yläpäässä oli vasemmalla naulakko, jossa säilytettiin ulkovaatteita. Ulkokengät olivat hujan hajan portaiden yläpäässä.

Asunnon ovi oli oikealle. Asunnossa oli iso keittiö, keskihuone ja perähuone alkoveineen. Pesuhuoneessa oli iso lavuaari. Pieni erillinen vessa oli ylellisyyttä. Vessan ja pesuhuoneen lähettyvillä oli vaatehuone. Eteisen seinällä oli puhelin.

Tästäkin asunnosta päästiin parantolan puolelle. Ovi sinne oli portaiden yläpäästä. Kun oven aukaisi, tultiin ensin aulaan. Aulasta olivat ovet pieneen keittiöön ja henkilökunnan ruokalaan. Aulan vasemman puoleisesta ovesta pääsi tuberkuloosiparantolaan. Lapsia oli kielletty menemästä parantolan puolelle. 

Eno ja täti T jäivät entiseen asuntoomme sairaalan kivijalassa. Heidänkin perheensä kasvoi pian kahdella pojalla, serkuillani.