Pantteri kävi tuplaamaansa seitsemättä luokkaa eikä koulunkäynti olisi voinut vähempää kiinnostaa. Päiväkirjan välistä löytyi lyijykynällä kirjoitettu paperi, jonka tuo lukiolainen oli kirjoittanut historian kokeissa. Hänen historian numeronsa keikkuivat aina 4-6 välillä (arvosteluasteikko oli 4-10). Aine ei kiinnostanut häntä tippaakaan, varsinkaan kun opena oli Hiiru, jota hän inhosi. Tällaisia Pantteri siis runoili hissan kokeissa 18-vuotiaana.

Balkanin kysymys 1800-1856
Napoléon ja Englanti

Hah! Siinä on meidän hissankysymykset. Ja tää on hissan koe! Voi Pottu! Pahuksen lyhyt tämä minun kynäni vaan on! Tällanen tynkä vain. Aika paha kirjoittaa, mutta eiköhän tässä jotenkin.

Hyvä muuten, että eilen tein sellaisen suht.koht. suuren työn. Kirjoitin neljä kysymystä valmiiksi. Otin ne kysymykset noin summamutikassa. Ainakin ne oli sellaisia asioita, etten olisi osannut niitä. Eipä silti, en minä osaa historiasta yhtään mitään. Ja tämä jakso oli vallan hirmuinen. Kaikki. Hah-haa! Mutta mitäpä pienistä (kun on matkalla suuriin...)

Niin - kirjoitin eilen neljä valmiiksi. Ne olivat seuraavat:
1. Helmikuun vallankumous ja sen seuraukset eri maissa
2. Heinäkuun vallankumous ja sen seuraukset eri maissa
3. Wienin kongressi
4. BALKANIN KYSYMYS

Ja näin hienosti kävi! Voi jukra! Olipa säkä! Mutta peli ei ole vielä pelattu. Keljuin on edessä. Hienostihan tämä näin menee, kun jotain vain kirjoittaa tähän konseptille, että Hiiru erehtyy luulemaan minun kirjoittavan jommankumman koekysymyksen vastausta. Ja mitäpä muuta hän voisi luullakaan! Taitaa vaan ihmetellä, että kuinkahan MINÄKIN olen lukenut kurssin niin hyvin, että kynä senkun sauhuaa.

Mutta kuinka himskatissa saan sen vastauksen tuolta laukusta.
Ei muuten olisi mitään heikkoa, mutta kun istun näin edessä. Toisessa pulpetissa! Eli toisin sanoen Hiirun nenän alla. VOI!

Ja ne kaikki vastaukset ovat yhdessä nipussa. Kuinka ihmeessä saisin löydettyä niistä sen oikean? Minun on pakko vain aivan rauhallisesti nostaa ne paperit tuolta laukusta tähän istuimelle ja selata ne tässä. Mutta kuinka voin tehdä sen kiinnittämättä Hiirun huomiota.

Hän istuu kuin tuomioenkeli tuolla ja haukankatse kiertää ympäri. Se ei jätä minuakaan rauhaan. Jaa - mutta välillä se unohtuu tuijottamaan ikkunasta ulos. Silloin on minun tilaisuuteni eikä milloinkaan muulloin. Mutta tuntuu kuin tuonne vatsanpohjaan tulisi tyhjiö - täydellinen. Ei mitään sisällä. Ja se on kurjaakin kurjempi tunne. Näkeeköhän hän tuosta käteni, jos hivutan sen tuonne laukkuun ja nykäisen paperit. Hän ei voi nähdä, koska jalkani on edessä. Jännää! Ihan kuin suorittaisi suurempaakin petosta.

RUNO
Tyhjää
on kuin ei vatsaa
kaipaa
(maksa letkahtaa)
mutta käteni
haluaa hapuilla
haluaa tuntea
varmuuden
Tietäessäni
että sinä olet siinä
vierelläni.
Parempi olisi
jos olisit edessäni.
Mutta kuinka?
Tietäessäni vaarallisuuden
täytyy kuitenkin yrittää.
Vain rohkeus
tuo tuloksen
(tässä tapauksessa)
Haluan ja aion saada sen
Balkanin kysymyksen!