Monissa blogeissa kirjoitetaan Suomen historiallisesta viisuvoitosta. Niinpä minäkin kerron, mitä minulle tapahtui tuona yönä.

Matkalle lähtiessä harmitti, että olen Pietarissa juuri silloin, kun Euroviisut kilpaillaan! Minähän olen Euroviisufani. Olen katsonut kaikki muut viisut paitsi ne, kun oli sellainen poikakaveri, joka vähät välitti viisuista - olisin silloinkin halunnut katsoa, mutta vielä enemmän halusin miellyttää poikakaveriani. 

Minulla oli vähän sellainen kutina, että Suomi saattaa räjäyttää potin. Majoituspaikkana oli yliopiston asuntola, joten en uskonut telkkaria huoneessa olevan. Telkkari oli, mutta viisut unohtuivat.

Foorumiohjelmien päätyttyä lähdimme lähikapakkaan ja bailasimme siellä hiki päässä venäläisten kanssa ihan siedettävään iskelmämusiikkiin. Kapakassa oli oikein orkesteri ja laulusolisti. Kun orkesteri lopetti, alkoi disco. Minähän en kestä discomusiikkia ja välkkyviä valoja ollenkaan. Lähdin alta aikayksikön majoituspaikkaan - yksin. Respassa nainen katseli telkkaria ja yht´äkkiä kuin salama päähäni jysähti, että hän katseleekin Euroviisuja -sen respan nainen vahvisti.

Kipin kapin juoksin huoneeseen, laitoin telkkarin päälle ja pääsin seuraamaan pisteiden antoa. Kaikki kilpailukappaleet oli jo esitetty. Pian muukin porukka tuli huoneisiin. Siinä vaiheessa Lordi oli välillä ekana ja välillä tokana tai kolmantena. Sitten niitä pisteitä alkoi tulla ihan tolkuttomasti ja me huusimme aina, kun pisteet olivat 8 tai yli. Naapurisoluissa oli ihmetelty, mitä meillä tapahtuu - eivät olleet huomanneet moista kulttuuripläjäystä. 

Ajattelimme, että tämän viisuvoiton ja tunnelman muistamme ikuisesti!