Hyvät blogiystäväni,

Olin uuden proggiksen harjoituksissa. Ohhoh! Onpa monta repliikkiä pantterilla, harmaantuneet aivosolut aivan hämmästyvät, kun pitäisi opetella ulkoa vuorosanat. Paha on tanssia plari kädessä. Vain kaksi kuukautta aikaa ja  olemme ekaa 12 minuutin näytöstä käyneet läpi. Aika sekavaa puuha on vielä --- mutta innostus on kova.

Minulla tulee olemaan ainakin kerran viikossa tämä tilanne, että aikaa omien tuntien alkuun on ruhtinaallisesti. Ensin ajattelin, että menen shoppailemaan, jota kyllä itse asiassa inhoan. Halusin ensin riivatun painavasta kassistani eroon. Kun tulin tänne työpaikalle, huomasin että tietokone oli vapaa. Ajatelkaa, niin tärkeitä olette, että teitä heti seuraavaksi ajattelin.  Ne maanantai-harkan jälkeiset tunnit ovat vähän toisessa paikassa enkä ole varma viitsinkö tätä kautta mennä sinne, vaikka eihän tästä pitkä matka olisi. Näin tulee luppoajatkin hyötykäyttöön....

Vauveli on vauhdissa, kävin eilen. Nousee polvilleen ja siitä toisen jalan nostaa nousuasentoon. Kun laittaa käden lähelle, hän vuorenvarmasti nousee ylös. Seuraavaksi irrottaa ja seisoa tönöttää jämäkästi. Kääntyilee ylävartalosta ja miettii mihin suuntaan säntäisi. Kun näkyy turvallinen syli, sitä kohti muutaman askeleen ottaa, vatsalleen rämähtää ja nauraa.

Tänä aamuna heräsin ennen kellon soittoa 6.45 ja ihmettelin, kun ulkona oli valoisaa. En edes herännyt painajaiseen vaan ikäänkuin olisin nukkunut tarpeeksi. Ehkä niin onkin. Ovat päivät pidentyneet, kun jo tuohon aikaan on valoisaa. On ihanaa, kun on pakkasta ja kuitenkin niin keväistä.