Kuinka moni voi sanoa syntyneensä tuberkuloosiparantolassa? Minä olen syntynyt. 

Synnytykseen oli tullut kova kiire, koska vanhempani olivat tuona heinäkuisena iltana saaressa. Äitini oli juuri menossa saunaan. Saunapolulla hän ihmetteli, kun jotain valui jalkoja pitkin. Mukana ollut toinen nainen oli sanonut, että se on lapsivesi. Matkaa rantaan oli kymmenisen kilometriä ja kulkuvälineenä oli puinen soutuvene. Ei ole kuulemma isi koskaan niin kovaa soutanut. Onneksi hän oli urheilumiehiä ja sää oli hyvä, tyyni kesäinen ilta.

Kun vene tuli rantaan, äidin piti vielä kiivetä jyrkkää rinnettä harjun päällä olevaan parantolaan. Kai siellä joku polkukin oli, riippuu vähän siitä, missä he tulivat rantaan. Sitäpä en tiedä.

Aamuyöstä klo 3.15 minä ponkaisin maailmaan. Syntymäpäivästäni seuraavana päivänä oli Suomessa erittäin harvinaislaatuinen täydellinen auringonpimennys. Äitini koki sen hyvin voimakkaasti ja hän kertoi usein siitä, kuinka linnutkin lakkasivat laulamasta ja kuinka keskellä kauneinta auringonpaisteista päivää vähitellen tuli hämärä. Niin että aurinkokin himmeni, kun minä synnyin.

Seuraavaa täydellistä auringonpimennystä katsoinkin lasteni kanssa asuntomme parvekkeelta. Oli niin pilvinen päivä, ettei se tapahtuma ollut kovinkaan selkeä. Vuosi oli ehkä 1990..... tämän voisi tietysti tarkastaa jostain.