On olevinaan loma. Tai siis oikeasti olen työtön tällä hetkellä. Muutamana aamuna olen herännyt epäinhimilliseen aikaan, esim. klo 3 tai klo 5 eikä uni ole enää tullut silmään, kun ovat TEKEMÄTTÖMÄT TYÖT alkaneet kalvaa. Olen sitten noussut ylös ja jotain olen kai saanut tehtyäkin, koska tänä aamuna nukuin sujuvasti klo 9.30:een - luulin ensin, että kello on pysähtynyt, koska niin tukevasti nukuin.

Joulusiivous on yksi asia, jonka kanssa käyn hengen taistelua. Meillä kotona äiti uurasti joulua monta päivää, ehkä viikkojakin. Kun alettiin siivota, vietiin kaikki mahdollinen ulos huonekaluja myöten, vaihdettiin verhot ja matot. Äiti pesi valtavan ison pyykin, varmaan koko syksyn liinavaatteet kerralla.  Pakkasessa kovettuneet lakanat piti tuoda levyinä sisälle ja ne pehmenivät vasta huoneen lämmössä. Tuoksu lipeässä pestyissä, keitetyissä ja pakkasessa kuivatuissa lakanoissa oli ihana. Koti tuoksui puhtaalle ja sitten jouluna hyasinteille ja kynttilöille.

Vielä pitäisi tehdä yksi isompi artikkeli, johon ajattelin käyttää tämän päivän. Eilen sain tehtyä kaksi juttua lehteemme. Tämä isompi on Hesassa nähdystä näytöksestä. Onneksi minulla on näytöstaltiointi, muuten en enää muistaisikaan niin paljon. Katsomon pimeydessä marimekkokantiseen vihkoon raapustetut sanat eivät oikein aukea enää. Olihan minulla kamerakin ja istuin eturivissä. Kuvat tietysti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, otin toistasataa kuvaa ja jokunen niistä on onnistunutkin. Olin paikalla toimittajana ja nyt on oltava sanojensa mittainen ja kirjoitettava se juttu ja valittava kuvat. Eilen katsoin jo dvd:n ja tunnelmat katsomossa palautuvat kyllä vielä mieleen.

Hyvää sunnuntaipäivää! Muistakaa pyhittää lepopäivä.