Rullaportaat kolina löyhähdys maan alta joku juoksee. Puristan kassia syliin pyörryttää - eikö tämä lopu koskaan. Pienessä kopissa portaiden päässä nainen tunnista toiseen aamusta iltaan päivästä toiseen. Rullaportaat kolina maan haju ja kusen ihmiset juoksevat junat tulevat, lähtevät. Selkä selkää vasten notkahdan valkosipulin lemu Puristan kassia syliin pyörryttää - eikö tämä lopu koskaan.
Osuvasti valitut sanat! Selkeästi kuvasit jotain itselle tärkeää tunnetilaa, mutta myös lukijalla oli mahdollisuus samastua ja jäädä pohtimaan, mikä on se asia jonka loppumista kertoja odottaa.Tuli muuten elävästi mieleen metron portaat. Sinne alas kun laskeutuu, se on ihan oma maailmansa. Toisille läpikulkupaikka, toisille oleskelualuetta.
Tui kirjoitti 09.09.2006 - 22:57
Niin kuin rullaportaat kiertyvät uudestaan ja uudestaan niin tässäkin arkinen harmaus toistuu uudestaan ja uudestaan. Hyvin tavoitettu tunnelma.
pantteri kirjoitti 10.09.2006 - 21:52
Kiitos kommenteista. Huomaan, miten eri tavalla voi kokea tekstin. Se tieto on minulle hyvin merkittävä...
en halua sitä enemmän eritellä. Runoahan ei tarvitse ymmärtää eikä tulkitakaan, sen lukijassa aiheuttama tunne on tärkeämpi.
Kirjoittaja
Enimmäkseen Pantteri julkaisee tässä blogissa valokuvia ja ottaa osaa valokuvahaasteisiin.
Blogissa "Viimeiset tanssit" Harmaapantteri kirjoittaa eläkepäivistä. Linkki blogiin alimpana sivulaatikossa.
en halua sitä enemmän eritellä. Runoahan ei tarvitse ymmärtää eikä tulkitakaan, sen lukijassa aiheuttama tunne on tärkeämpi.