Tallinnalaista glögiviiniä kupissa kelailen päivää. Ulkona jumalaisen kaunista. Lumesta raskaat puut ovat katuvaloissa kuin lapsuuden hiihtometsä. Kohta puoliyö.

Vauveli nukkuu paljon. On aikaa tehdä vaikka mitä. En kuitenkaan ryhtynyt siivoamaan, enhän ole täälläkään siivonnut. Laitoin nuorelle parille makaroonilaatikkoa, jota varten olin tietenkin käynyt kaupassa ja harmitti, kun en ollut ostanut sipulia - eihän heillä ollut. Tyttären miehen Diapam-resepti oli pöydällä.

Pikkujouluihin tuli kiire ja heti otin siitä pultteja. Olinhan järjestäjänä. Tanssiryhmäläisteni avustuksella kuitenkin kaikki sujui kuin tanssi..... ja stressi helpotti ainakin simsimiiyan ajaksi. Me nauroimme aivan katketaksemme sen jälkeen ja yleisö taputti ja taputti... kai me olimme hyviä, ainakin taatusti erilaisia satamajätkiä. Viitisenkymmentä oli mukana. Ohjelmasta oli ylitarjontaa ja jouduimme karsimaan - se harmitti aivan hirveästi. Arpajaisten ja pääsymaksujen tuoton käytämme huhtikuiseen Pietarin esiintymismatkaan.

Unohdinko kertoa autosta: se on nyt timmikunnossa. Ehkä saan huomenna aikaiseksi käyttää sen katsastuksessa. Poika käy autokoulua ja haluaa Golfin ajoautoksensa. Isompi poika haluaisi lähteä jouluksi Golfilla Tingmöteen. Olisi kesäautolla siis käyttäjiä..... 

Ja lasten takiahan tekee vaikka mitä - vaikka mies (siis se, jonka kanssa olen aviossa kaikesta huolimatta edelleen) muuta väittääkin.