Sain kerta kaikkisen hepulin, kun tulin kotiin.  Mies istui tietokoneella ja heti tultuani sisään letkautti, että kerrankin hän pääsi koneelle. Sanoin, että minä en ainakaan ole ollut esteenä hänen tietokoneen käytölleen, kun olen aamusta saakka ollut pois.

Ei siinä muuten mitään, mutta kun olin luvannut klo 21:een mennessä laittaa kosmetiikkatilauksen eteenpäin. sanoin siitä ihan sovittelevasti ja hän ei kun tiivistää tahtiaan - puhua pälpättää kaikenlaista mitä on tänään tapahtunut ja istuu kuin tatti koneella.

Kun sitten kello on jo viittä vaille, sanon taas, että pitäisi päästä laittamaan tilaus.
"Kun en ole hommannut teille lisää koneita ja on tässä toisillakin ollut menoja," hän tuumaa ja sulkee koko koneen. Sanoin, että oliko pakko sulkea.
"No, tee sinäkin edes jotain!" hän sanoo.
"Vai jotain: niinkuin esimerkiksi: paina nappulaa. Eikö se, että olen ollut tienaamassa perheelle rahaa ole mitään."
Tarrasin kahvikuppiin ja heitin sen seinään. Vähän helpotti.