Kesäaamuisin kaupungissa, jos vaikka olen vahingossa seitsemältä herännyt, käyn WC:ssä, juomassa ja painun takaisin pehkuihin. Saaressa oli toisin: aamut ovat siellä parhaat ja heräsinkin usein jo 7-8 aikaan kauniiseen auringon paisteeseen paitsi viimeisenä aamuna, jolloin katsoin auringonnousun ja kävin nukkumaan klo 5.05.

Tänä aamuna kuulin nyyhkytystä klo 8. Pomppasin virkeänä ja uteliaana. Poika kuorsasi eikä mieskään nyyhkyttänyt. Olen varma, että se, mitä kuulin, oli todellista. Olinkohan se minä?